Korkein oikeus (KKO) on korkeimman oikeusasteen tuomioistuin, joka käyttää perustuslain 99 §:n mukaan ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa. Hallintolainkäyttöasioissa ylimpänä tuomioistuimena toimii korkein hallinto-oikeus (KHO). Kustaa III perusti vuonna 1789 Ruotsin valtakunnan korkeimman oikeuden, jonka alaisiksi myös Suomen tuomioistuinten katsottiin kuuluvan. Venäjän vallan aikana maamme korkeimpana oikeusasteena toimi senaatin oikeusosasto, jonka puheenjohtaja toimi itse kenraalikuvernööri.

Korkein oikeus perustettiin vuonna 1918 jatkamaan Senaatin oikeusosaston työtä Suomen itsenäistyttyä. Tällöin KKO myös irrotettiin valtioneuvostosta, ja siitä tuli itsenäinen sekä riippumaton tuomioistuin. Vuonna 1980 tapahtunut valituslupajärjestelmän käyttöönotto merkitsi uuden lehden kääntämistä KKO:n historiassa. Nykyisin KKO:n keskeisimpänä tehtävänä on antaa ennakkopäätöksiä kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Vaikka nämä ennakkopäätökset eivät muodollisesti sido alempia tuomioistuimia (käräjä- ja hovioikeuksia), niin käytännössä niillä on merkittävä ohjaava vaikutus alempien tuomioistuinten ratkaisulinjaan. KKO:n päätösten seurauksena siis syntyy uutta oikeutta.

KKO:ta kulloinkin johtavaa henkilöä kutsutaan presidentiksi. Presidentin virkaa on hoitanut 14 henkilöä tuomioistuimen perustamisesta lukien. Tällä hetkellä virkaa hoitaa oikeustieteen tohtori Tatu Leppänen, joka on toiminut KKO:n tuomarina eli oikeusneuvoksena vuodesta 2016 ja presidenttinä vuodesta 2019. Tasavallan presidentti nimittää kaikki vakinaiset tuomarit.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että presidentti ei ole mikään ylituomari, eikä hänellä ole mitään toimivaltuuksia puuttua muiden tuomareiden tekemiin yksittäisiin ratkaisuihin. Ennen kaikkea presidentti vastaa KKO:n johtamisesta ja toimii myös tuiki tavallisena tuomarina yksittäisissä asioissa.

Pitkän johdannon jälkeen on aika siirtyä itse asiaan. Hälläpyörä nimittäin haastatteli helmikuun lopussa entistä osakuntalaista, alun perin Hämeenlinnasta kotoisin olevaa presidentti Tatu Leppästä niin työstä kuin – tämän numeron teeman mukaisesti – vapaa-ajasta ja palautumisestakin. Haastattelun perusteella paljastui presidenttienkin olevan ihan tavallisia ihmisiä.

Toimittaja Roope Kauhanen Hämäläis-Osakunnan osakuntalehti Hälläpyörästä päivää.

Päivää.

Olette ollut aikanaan aktiivinen Hämäläis-Osakunnassa. Kertokaa osakuntaurastanne?

Sinutellaan vaan. Kirjoitin 1987, otin opiskelut tosissani ja valmistuin 1990. En ollut niinkään ainejärjestössä (Pykälä ry), vaan osakunnassa aktiivinen. Pidin siitä, että siellä oli eri alojen ihmisiä. Soittopuoli oli myös hyvin aktiivinen. Soitin itse kitaraa Big Bandissä, jota veti Arto Alaspää, joka oli hyvin taitava. Teimme levynkin, jossa oli yhdessä kappaleessa solistina Kirka. Mukavaa oli!

”Teimme levynkin, jossa oli yhdessä kappaleessa solistina Kirka. Mukavaa oli!”

Mikä sai teidät valitsemaan juristin ammatin? Oliko taustalla jonkun sukulaisen esimerkki?

Yhteiskunnalliset asiat ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset kiinnostivat. Juristin ammatti oli niitä ajatellen käytännöllinen ja työllistyminen varmaa. Lukiossa pidin matemaattisia aineita ensisijaisena vaihtoehtona, mutta jostain syystä juridiikka vei mukanaan.

Sinulla on pitkä ura alalla takana. Onko jossain vaiheessa käynyt mielessä, että ”ei hemmetti nyt tuli valittua väärä ala”?

Täytyy sanoa, että ei missään vaiheessa. Uraakin on varmaan edistänyt se, että olen ollut hirveän kiinnostunut ja on ollut hirveän mielenkiintoista toimia eri rooleissa. Aihepiiri on kiinnostanut yliopisto-opiskeluista saakka.

Miten palaudut työstäsi?

Soitan vieläkin kitaraa bändissä, joka koostuu yksinomaan tuomioistuinten henkilöstöstä. Aikanaan soitin akustista, nykyään sähkökitaraa. Muita harrastuksia lukeminen ja liikunta. Pidän erityisesti pitkän matkan maantiepyöräilystä.

Lempibändisi?

1960–1980-lukujen kitararock alkaen Jimi Hendrixistä ja päättyen Guns N’ Roses’iin. Kuitenkin myös jazzia ja klassista musiikkia tulee kuunneltua, hieman tunnelman mukaan.

Pahin moka urallasi?

Yleisellä tasolla se, että huomaa päätyessään johonkin tilanteeseen, ettei ole tehnyt kotiläksyjä tarpeeksi. Yksittäistä tilannetta ei tule mieleen. On ikävää, jos tajuaa, että olisi pitänyt valmistautua paremmin. Tehkää siis kotiläksyt!

Mistä henkilökohtaista piirteistä tai ominaisuuksista on erityisesti ollut hyötyä tehtävässäsi?

Nykyisessä tehtävässäni on osa tuomarintyötä, mutta paljon myös johtamistehtäviä sekä julkisuudessa esiintymistä. Niiden osaaminen on tärkeää juridiikan hallitsemisen lisäksi.

Julkisuudessa on puhuttu paljon mm. maalittamisesta. Saavatko tuomarit tehdä työtään rauhassa? Kohdistuuko KKO:n presidenttiinkin julkista painetta joltain taholta?

Erilaista palautetta esimerkiksi sähköpostin välityksellä tulee. Some-palstojen lukemista on parempi välttää. KKO on etäällä etulinjasta. Maalittaminen on ongelma nimenomaan etulinjan tuomareilla alemmissa oikeusasteissa. Siitä tulee kantaa huolta. Kaikkien alan ammattilaisten tulee voida tehdä työtään rauhassa. Oikeusvaltion puolustaminen on meidän kaikkien asia.

KKO:ssa tehdään merkittäviä päätöksiä, joilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Painaako vastuu vai jäävätkö murheet työpaikalle oven sulkeutuessa työpäivän jälkeen?

Tuomarin ammattitaitoon kuuluu kyky irrottautua jutusta, kun on ratkaisun tehnyt. Eniten tunnetasolla vaikuttavat jutut, kuten henkirikosasiat voivat jäädä vähän mieleen. Enemmän vastuu on yleisvastuuta mm. tuomioistuinlaitoksen toiminnasta.

Koetko roolisi painottuvan enemmän hallinnollisiin tehtäviin vai tuomarina toimimiseen?

Hankala sanoa. Sekä että. Yksittäisten juttujen ratkaisemisen sijaan paino on ehkä enemmän hallinnollisilla tehtävillä. Yksittäisessä jutussa olen tuomari kuten muutkin. Jokainen tuomari on täysin riippumaton, eikä mikään päällikkötuomari voi määrätä yksittäisen jutun ratkaisusta. Tuomioistuinten päälliköt ovat päälliköitä vain hallinnollisessa mielessä.

Miten sovitat yhteen työn ja vapaa-ajan?

Aloitan hieman kauempaa. Nuorena on hyvä pitää mielessä, että työelämä on pitkän matkan juoksu, eikä mikään pikapyrähdys. Ei tarvitse painaa kaasu pohjassa lyhyitä etappeja. Vuosia ja vuosikymmeniä on edessä – menkää maltillisesti eteenpäin! Hyvinvoinnin kannalta tärkeää on, että työssä itsessään suuntautuu siten, minkä kokee oikeaksi ja mielenkiintoiseksi omalta kannaltaan. Kannattaa kuulostella itseään, eikä niinkään ulkoisia asioita.

Nosto: ”Työelämä on pitkän matkan juoksu, eikä mikään pikapyrähdys.”

Tämä on hienoin työ, mitä voi olla. Työn antoisuus ja mielenkiintoisuus ovat itsessään niin palkitsevaa, ettei jaksamisen suhteen ole ongelmia.

Jotain muutakin on työn ohella elämässä kuitenkin oltava, jotta se olisi tasapainoista. Itse kullekin se merkitsee eri asioita – vaikkapa perhettä, ystäviä, luontoa tai harrastuksia. Joillain se on musiikki, toisilla liikunta tai vaikka kovempikin urheilu. Pitkän tähtäimen tasapaino on pidettävä mielessä ja sitä pyrin itsekin hakemaan.

Oletko itse onnistunut työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa?

Kausivaihtelua on. Pääosin kyllä. Korona-aika on toki tuonut ylimääräisen rasituksensa tuomioistuinlaitoksen toimintaan. Erityisesti käräjä- ja hovioikeuksien toiminta on vaikeutunut.

Missä määrin teette etätöitä?

Meillä on yleensä kirjallinen menettely, joten olemme pääosin etätöissä. Viime keväänä paperiaineistot siirrettiin pikavauhtia sähköisiksi ja siirryimme etätyöhön. Suulliset pääkäsittelyt järjestetään korona-ajalle ominaisin varotoimin ja myös videoyhteyksiä hyödyntäen. Onhan tämä melkoista digiloikkaa, vaikken tuota muotisanaa haluaisikaan käyttää. Haittapuolena tässä kaikessa on tietysti työyhteisön hajaantuminen.

Kuinka paljon tavallisena viikkona tulee työtunteja?

Aivan näin yksityiskohtiin en haluaisi mennä. Haluaisin kuitenkin mainostaa nuorille tuomioistuinlaitosta ja muutenkin julkisen sektorin työpaikkoja. Palkalla emme välttämättä pysty kilpailemaan, mutta työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen onnistuu käsitykseni mukaan yksityistä sektoria paremmin. Se on asia, jota nuorten juristien kannattaa miettiä. Työtä on, mutta hallittavissa määrin. Suosittelen tuomioistuimia työpaikkana.

Mistä draivi ja kiinnostus työhön oikein kumpuaa?

Tämä on sisällöllisesti mielenkiintoista. Ensin yliopiston, sittemmin lainvalmistelun ja nyt tuomioistuinlaitoksen näkökulmasta. Eikö omasta mielestäsi ole? (Toimittajan vastaus: Ehdottomasti! Enhän muuten alaa opiskelisi.)

Miten puratte paineita?

Perheen, ystävien ja harrastusten kautta. Mutta tosiasiat on tunnustettava – tämä on sellainen työ, josta ei koskaan pääse täysin irti.

Jos saisitte yhden asian itsessänne muuttaa, niin mikä se olisi?

Jaahas. Mitähän tuohon sanoisi. Varmaankin heittäisin nuo silmälasit pois.

Oletko tai oletko ollut aktiivinen järjestötoiminnassa?

Tähän rooliin ei enää sovi aktiivisuus muussa kuin tässä tehtävässä. Aikoinaan toimin aktiivisesti Suomalaisessa Lakimiesyhdistyksessä mm. Lakimies-lehden toimittajana, yhdistyksen hallituksessa ja yhden kauden puheenjohtajanakin. Se oli mukavaa ja mielenkiintoista. Tietynlainen monipuolisuus viehätti siinäkin toiminnassa.

Jos joku aivan toinen ura pitäisi valita, niin mikä se olisi?

Nuorena haaveilin muusikon urasta. Realistisesti jos ajattelisi, niin eiköhän se olisi tuo matemaattinen puoli. Alun perinhän ajattelin hakeutua opiskelemaan diplomi-insinööriksi.

Kiitos haastattelusta.

Kiitos.

Henkilötiedot:

Tatu Aki Tapani Leppänen

s. 19.7.1968 Hämeenlinnassa

Koulutus: OTT, Helsingin yliopisto, 1998

Perhe: melkein aikuiset lapset ja puoliso

Toimittaja: Roope Kauhanen