Kesä on aina hankalaa aikaa sikäli, että vapaan määrä korreloi yleensä käänteisesti sen järkevän käytön kanssa. Niinpä lomalaisen suurin uhka on tylsistyminen! Tarvitaan siis jotain nallepuuhaa, jolla kuluttaa luppokorva-aika.

Kaikki puuhat eivät kuitenkaan ole järkeviä. Lätkäkorttienkin keräily tuskin käy edes elannon hankkimisesta, mutta viihdearvoltaan se voi hyvinkin olla kullan arvoista. Mutta miksi valita, kun voi saada molemmat?

Joskus huvi lyö kuitenkin kättä yhdessä hyödyn kanssa dulce et utile, ja mikäs sen viihdyttävämpää. Seuraavaksi aionkin esitellä maailman hyödyllisimmän hyödyttömyyden, nimittäin keinokieleilyn (conlanging). Hyödytön se on sikäli, että kaikkihan jo jotain kieltä puhuvat. Hyödyllinen sikäli, että oman kielen jälkeen kukaan ei enää osaa lukea päiväkirjaasi (paitsi paras kaverisi ja NSA).

Harrastus kuitenkin on hauska, ja voi tosiaan olla myös hyödyllinen. Jos ei muuta, siinä oppii, kuinka monella eri tavalla maailmaa voikaan nähdä ja käsittää. Sapirin–Whorfin hypoteesin mukaanhan kun (äidin)kielemme määrittää, tiettyyn pisteeseen asti, ajatteluamme ja sen rajoja. Klassinen esimerkki on Brasiliassa puhuttava pirahã-kieli. Siinä ei ole monikkoja, eikä muita numeraaleja kuin “yksi” ja “kaksi” (joidenkin mukaan nämäkin tarkoittavat vain “paljon” ja “vähän”). Tästä syystä kielen puhujat eivät vain osaa laskea. Eivät millään. Ei edes sormilla tule tulosta. Nämä tulokset ovat tosin rankasti kyseenalaistettu myöhempien tutkijoiden toimesta, ja vallalla onkin chomskylaisempi lähestymistapa. Tarkoittaen, että ihmismielessä on kuin “sisäänrakennettuna” tietyt samat ajattelun kategoriat, joita ilmaisemaan eri kielet tuottavat eri rakenteita.

Kotimaastamme tästä on esimerkkinä suomalais-norjalaisen kielitieteilijän ja professorin Frode J. Strømnesin tutkimukset suomen ja kielen vaikutuksista ajatteluun. Aluksi hän havaitsi, että talot menivät kummasti aina samaan aikaan pimeiksi Ruotsissa. Syyksi selvisi se, että ruotsin televisiosta tuli juuri tuohon aikaan suomifilmejä, ja ruotsalaisille nämä olivat käsittämättömiä. Mutta eivät kielen tasolla, vaan siksi että niiden tyyli oli vain niin vieras. Jatkotutkimuksissa hän vertaili eri näytelmien ja tarinoiden versioita tehtynä niin Suomessa kuin Ruotsissakin ja havaitsi, että suomalaiset versiot sisälsivät pääsääntöisesti enemmän stillejä ja vähemmän liikettä kuin ruotsalaiset. Sama ilmiö havaittiin vertaillessa sijamuotoja ja prepositioita. Havaittiin, että ruotsin kielessä liike on paljon dominoivampaa, kun taas suomessa sijamuodot välittävät ensi sijassa sijaintia. (Strømnes, F.J. (2006)). 

Spekulaatio oli, että tämä ilmenisi myös mentaalisissa rakenteissa ja kategorioissa, joiden avulla me havainnoimme maailmaa. Ja sellaisia tutkimustuloksia saatiinkin. Hypoteesi oli, että tekniikka — jonka olivat rakentaneet indoeurooppalaiset, pääasiassa tilaa ja liikettä kielessään hahmottavat insinöörit — olisi jollain tavalla “viearasta” suomalaiselle käyttäjälle, joka käsitti maailman paljon staattisempana, mikä aiheuttaisi onnettomuuksia koneiden kanssa. Tulos: vertailtaessa samalla alueella (rannikolla) asuvia, muuten täysin samanlaisia populaatioita, joiden ainoa erottava tekijä oli kieli, siis suomi tai ruotsi, havaittiin ruotsia puhuvien ihmisten keskuudessa jopa häkellyttävät 25 % vähemmän työtapaturmia ja työkyvyttömyyseläkkeitä. Ainoa korreloiva muuttuja oli puhuttu kieli. Toki korrelaatio ei implikoi kausaatiota, mutta ajatus kutkuttaa…

Palataksemme kuitenkin takaisin keinokieleilyyn, harrastuksen tunnetuin edustaja lienee vanha brittiläinen herrasmies nimeltään J.R.R. Tolkien. Hänelle tämä harrastus poiki tosin sekä työn että uran. Useimmille ei, kannustan kaikkia opiskelemaan itselleen oikean ammatin (ja käymään suihkussa). Tolkienin ovat monille ensimmäisenä mieleen tuleva keinokielet quenya ja sindarin (joita kirjoitetaan upealla kirjoituksella nimeltään tengwar). Muita taiteen kautta tunnetuksi tulleita kieliä ovat klingoni sekä uutena dothraki, jonka kursseille on työväenopistossakin ollut kysyntää! Kirjallisuus onkin usein ollut mainio lähde keinokielille. Ajatellaanpa vaikkapa George Orwellin teoksessa 1984 esiintyvää uuskieltä (Newspeak), joka tavoite on totaalinen poliittinen valta tekemällä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä. Cancel-kulttuurin aikakaudella monet ovatkin nostaneet Orwellin klassikon uudelleen valokeilaan, sitä mukaa kuin erilaisia sanoja on julistettu pannaan ja ihmisiä on potkittu ulos työpaikoiltaan heidän käyttäessään “vääriä” pronomineja

Mutta vaikka tunnetuimmat keinokielentäjät ovatkin pitkälti modernin ajan tuotetta, ei itse ilmiö suinkaan ole uusi. Ensimmäinen aito keinokieli lienee balaibalan, joka kehittyi 1300-luvulla Iranissa, kenties ritualistisena kielenä. Ja 1400-luvulta on Euroopasta peräisin ns. Voynichin käsikirjoitus, jonka kirjoitusta ei vieläkään osata lukea. Kirjassa on onneksi myös kuvitus, joka käsittelee lähinnä ei-olemassaolevia kasveja, astronomisia kappaleita sekä alastomia naisia ammeissa tai altaissa, joita yhdistää putkiverkosto. Kirjasta on saatavalla kuvapainos!

Tunnetuimpia, ja ensimmäisiä keinokieliä lienee esperanto, joka on luonnollisiin kieliin (lähinnä Euroopan) perustuva keinotekoinen kansainvälinen apukieli. Tällainen maailmaa yhdistävä yksi kieli (eine Sprache) on ollut sekä monien pahisten että hyvisten yhteinen haave. Joskus se oli latina, joskus ranska (mistä muuten englannin kielen sana lingua franca). Ja kaikkien salaliittolaisten pyhiinvaelluskohde, Georgian ohjekivipaadet sanookin, että “yhdistäkää ihmiskunta elävällä uudella kielellä”. Esperantolla on tässä suhteessa paljon kilpailijoita, useimmat ovat kuitenkin lähinnä yksinkertaistettua latinaa, eivätkä sikäli kovin mielenkiintoisia.

Mutta esimerkiksi toki pona on erikoinen poikkeus. Se on kanadalaisen kääntäjän Sonja Elen Kisan v. 2001 julkaisema, alunperin omaa masennustaan parantamaan suunniteltu kieli, joka keskittyy yksinkertaisuuteen, minimalismiin ja positiivisuuteen, saaden inspiraatiota taolaisuudesta. Tavoiten on redusoida monimutkaisetkin käsitteet ydinideaansa. Esimerkiksi numeroita kielessä on vain “yksi”, “kaksi” ja “monta”. Näin ollen ahneet miljardit ovat ikäviä ilmaistavia, siis rikkaiden on luovuttava omaisuudestaan jotta viestintä onnistuisi. Kielioppi ja äänteistö on muutenkin yksinkertaista, ja virallisesti sanoja on vain 123 kpl. Sanat ovat otettu maailman eri kielistä tasapuolisesti, onpa mukana jopa suomea (17 sanaa)!

Toisessa ääripäässä esiintyy Ithkuil, joka pyrkii filosofiseen tarkkuuteen. Virallinen tarkoitus on ilmaista avoimesti, selkeästi ja lyhyesti ihmiskognition syvempiä tasoja sekä vähätellä luonnollisissa kielissä esiintyviä epäselvyyksiä ja semanttisia epämääräisyyksiä.Tämän se tekee olemalla monimutkainen, jopa mahdottomuuteen asti. Kielellä kun ei käytännössä voi puhua, sillä se käyttää liki jokaista ihmisten tuottamaa äännettä (65 konsonanttia, 17 vokaalia ja 5 toonia), lisäksi sen kielioppi käyttää melkein kaikkia ihmiskielten sisältämiä mahdollisuuksia (mm. maailmalla harvinainen partitiivimme). Tulevaisuudessa myös kielen kirjoitusjärjestelmän tulee kuulemma olemaan “käsin kirjoitettavissa”

Näiden kahden ääripään väliä kulkee lojban, jonka kielioppi perustuu predikaattilogiikkaan ja on siten poikkeukseton ja erityisen sopiva tietokonekäännnöksiin, mutta jonka sanavarasto on (sääntöjen puitteissa) maailman eri kielistä neutraalisti ja tasapuolisesti lainattu ja siten (muka) puhuttavissa/tunnistettavissa kulttuurineutraalisti kaikkialla. Mm. Raamattu on käännetty kielelle.

Erikoisempana kielenä voitaneen pitää solresolia, joka on musikaalinen kieli. Nokkela lukija tunnistaa jo kielen nimestä sol-re-sol, ettei kielessä ole kuin seitsemän tavua, joista koko kieli rakentuu: do, re, mi, fa, sol, la, ti(/si). Mielenkiintoisesti näitä seitsemää tavua ei ole pakko laulaa, ne voi merkitä esim. väreillä! Sananmuodostus perustuu näiden eri tavujen keskinäiseen järjestykseen tavalla, johon kirjoittaja ei edes uskalla tutustua tarkemmin… 

Muuten keinokielivalikoima on laajempi, mitä wikipediakaan antaa ymmärtää. Löytyy mm. naisten kieli láadan, joka on suunniteltu naisten (kieli)tarpeisiin. Siitä löytyy mm. partikkeli “we”, joka ilmaisee että lauseen sanoja on saanut tietonsa unessa.

Kuitenkin koko tämän keinokieleilyn paras anti on ehdottomasti tutustuminen jo olemassaolevaan kielten rikkauteen siinä vaiheessa, kun alkaa pähkäilemään, miten tämänkin voisi sanoa. Kuinka monella tavalla asioita voikaan eri kielissä ilmaista. Suomessa on partitiivi, siinä missä maailman valtakielissä on akkusatiivi. Englantilainen seisoo alla ymmärtäessään, suomalainen taas ympäröi. Kiinalaiselle silta ei ole suvultaan feminiini, sen sijaan se on “suvultaan” tuoli.

Kielioppia on kuitenkin eksoottisempaakin. Jotkin kielet, kuten tujuka Brasiliassa, vaativat lauseessa aina merkittävän tiedon varmuuden tason. Ei siis voi vain sanoa, että “tiedän”, vaan pitää sanoa “tiedän, koska olen itse todistanut” tai “tiedän, koska kuulin kaverilta”.

Toinen mielenkiintoinen yhteiskunnan ja kielen yhteisvaikutus löytyy Itä-Aasiasta, jossa erilaiset puhuttelumuodot ovat erittäin vakiintuneita. Populaarikulttuurin myötä liki jokainen suomalainen on oppinut, että japanissa on erillinen taivutus kohteliaalle ja tavalliselle puheelle. Mutta esim. koreassa asia viedään pidemmälle, sillä siellä verbia taivutetaan erilailla riippuen siitä, puhutaanko a) ylemmälle, b) ylemmästä vaiko jopa c) ylemmälle ylemmästä. Luonnollisesti samat portaat itsestä alaspäin löytyvät. Thain kielessä  taas on erillinen kielioppi, joka on varattu vain kuninkaalle puhuttaessa, ja kuningas tunnetusti on Thaimaassa elämää suurempi hahmo!

Myös sellaiset yleiskäsitteet kuin aika ja paikka saattavat saada eri kielissä varsin erilaisen kohtelun. Aikaa voi aina tarkentaa, joissain kielissä aikamuodot etenevät jopa päivä kerrallaan, pahimmillaan tuntien mukaan. Aikaan liittyy myös yleinen termi aspekti. Se tarkoittaa tekemisen kestoa tai tapaa, ja sisältää monia mielenkiintoisia variantteja. Siis, jatkuuko tekeminen yhä (“olen juoksemassa”), onko se päättynyt (“olin juoksemassa”), onko se hetkittäistä (“juosta” vs. “juoksennella”), vasta kenties alkamassa (“juoksentelisinkohan”). Paikan suhteen mielenkiintoinen erikoisuus tulee Australiasta, jossa eräässä Guugu ymithirrien aboriginaalikielissä ei ole sanoja vasemmalle tai oikealle. Kaikki suunnat on ilmaistava absoluuttisesti, siis esim. ”tuo sinun läntisellä puolellasi oleva kynä”. Kielen puhujilla on havaittu olevan erityisen hyvä suuntavaisto…

Viittomakielilläkin on omat erikoisuutensa. Ne rakentuvat hyvin pitkälti samoille periaatteille kuin puhututkin kielet, mutta niissä on omat tapansa ilmaista eri asioita, esim. adverbejä. Koska viittomakielessä äänteet ovatkin käsien liikkeitä, voidaan sanoja painottaa tekemällä liikkeet isosti, pienesti, nopeasti tai hitaasti. Toisin sanoen, se kuinka paljon toisesta tykkää, riippuu tasan ja vain siitä, kuinka leveälle kätensä voi levittää! Jossain määrin samanlaista on kiinankin kielessä esiintyvä tonaalisuus, jossa sanan merkitys muuttuu muuttamalla sen sävelkulkua. Tasainen ja korkea, kirkas “mā” on äiti, mutta nouseva “má” tarkoittaakin hamppua. Ja vaaran paikka on, kun tiedustelee kohteliaasti, että sopisiko kysyä (“qĭngwèn”). Sen voi nimittäin helposti lausua väärin ja kysyä, sopisiko suudella (“qĭngwěn”)!

Joissakin kielissä puututaan aivan olemisen ytimeen. Esimerkiksi tekemällä eroa erilaisten epäolemisten välillä. Verratakseni, englannissa voisi sanoa, että kuuman (hot), vastakohta on kylmä (cold), mutta onko kylmä epäkuuma (unhot) vaiko vastakuuma (anti-hot)? Toinen monissa kielissä esiintyvä ilmiö on erottamaton ja erottamaton omistaminen. Esimerkiksi kiinassa perheenjäsenyys on erottamaton omistus, siksi se voidaan ilmaista eri genetiivillä. Ja monissa romaanisissa kielissä tehdään usein ero tilapäisen ja jatkuvan olemisen välillä. Hyvänä esimerkkinä espanjan ser — estar -erottelu.

Myös värit voivat olla yllättävä kiistanaihe. Muinaiskreikan lukijoita on jo kauan kummastuttanut se, miksi Homeros puhuu viininpunaisesta merestä tai lehdenvihreästä hunajasta. Aasiassa on yleisesti ollut viisi väriä, joiden joukossa on erikoisuus “qīng” (青). Tämä väri on itse asiassa jotain sinisen ja vihreän väliltä, mutta sen verran kulttuurisesti tärkeä että yhä tänäkin päivänä Japanissa ei ole vihreää valoa, vaan kelmeän sininen ohjaamassa jalankulkijoita. Venäjän kielessä puolestaan on eri sanat vaaleansiniselle (goluboi, голубой) ja tummansiniselle (sinii, синий).

Suomen kieli on saanut mainetta runsaan johtamiskykynsä ansiosta. Esimerkiksi sanasta “vetää” saadaan lopulta kolmasti samalla johtimella iteroituna “vedätätyttää”, jonka kääntäminen englanniksi vaatii jo lauseen. Joitakin kieliopillisia sanoja ei aina voi edes kääntää, esimerkiksi saksan kielen sana “doch” on asia, jonka vain tietäjät tietävät…

Itse asiassa, kielioppien erikoisuudet ovat varsin pieniä sille valtavalle määrälle mielenkiintoisia sanoja, joita eri kielten puhujat ovat nähneet tarpeelliseksi lisätä kieleensä. Nämä mielestäni eniten kertovat ihmiskunnan aatosten rikkaudesta ja tunteiden syvyyksistä, siitä mitä on olla ihminen. 

Esimerkiksi Jugaad (hindi) tarkoittaa macgyvermäistä korjausta tai tilapäistä viritelmää, joka pelastaa päivän. Monesti sama käsite ilmenee monissa kielissä. Nostalgialle ja kadotetulle menneisyydelle, myydyille lapsuudenkodeille tai hukatuille rakkauksille on monissa kielissä kotoperäinen sana, walesissa se on hiraeth, saksassa Sehnsucht, portugalissa sausade. Skandinaviassa taas asiat ovat juuri aivan sopivasti (ruotsiksi lagom), kun on arkisen mukava ja kodikas eli hygge (tanska)/mysig (ruotsi) olo. Joskus niinkin mukava, että hommat jäävät ihan hoitamatta, ne kun vain tipahtavat tuolien väliin eikä oikein kenenkään vastuulle (det föll mellan stolarna).

Japani taas on erikoistunut esteettisiin termeihin: Iki (粋), tarkkaan harkittu yksinkertaisuus; Shibui (渋), yksinkertaisuuden ja monimutkaisuuden toimiva tasapaino; Mono no aware (物の哀れ), asioiden melankolinen katoavaisuus; wabi-sabi (侘寂), epätäydellisen yksityiskohdan täydellistävä vaikutus; yūgen (幽玄), tunne tai ajatus, jota ei voi sanoin kuvata; ma (間), tyhjän tilan arvo ja kauneus. Jos hypätään meren yli Kiinaan, pidetään viihdyttävyyden huipentumana ré nao –ilmapiiriä (热闹). Siis kuumaa ja meluisaa. Suomalaiselle tämä kääntyisi sanalla “helvetti”, missä on paikka kulttuuriselle ymmärrykselle ja sen hjarjoittamiselle. Ja bisnesten kehittämisen asemesta Kiinassa tulee kehittää yhteyksiä, guanxi (关系). Siis jokaista tuttua, epävirallista tai jopa laitonta yhteyttä ja (vasta)palvelusta, jonka avulla asiat onnistuvat, vaikka ne menisivätkin pieleen!

Nykyaika taas on tuonut kieleen esim. sanan Chindōgu (珍道具), joka tarkoittaa vehjettä, joka vaikuttaa hyödylliseltä muttei oikeasti ole. Kaikkein kertovin on kuitenkin Shō ga nai (仕様が無い), joka tarkoittaa “mitään ei ole tehtävissä” ja tuo mieleen välittömästi käsiään heiluttelevan, tuskissaan kumartelevan salarymanin mokan tultua tietoonsa. Usein ongelma on syntynyt siitä, että asia on mendōkusai (面倒臭), eli sitä ei vain jaksa tehdä, edes mañana (espanja, tarkoittaen ”tuskin koskaan, ehkä jos jaksan”). Tällainen henkilö on usein ozappa (大雑把), sellainen joka ei piittaa yksityiskohdista. Elämän tarkoituksestakin puhutaan nykyään ikigaina (生き甲斐) ja yritysten “leanista prosessista” mudana (無駄), jota pitää jatkuvasti kehittää (kaizen (改善)). Paras on kuitenkin mielestäni termi irusu (居留守): Teeskennellä ettei ole kotona, kun joku soittaa ovikelloa ja valot palavat. Luonnossa on kuitenkin ajoittain hetkiä, jolloin on vain nautittava komorebista (木漏れ日), valosta joka siivilöityy puiden ja lehtien lomasta. Tai manjitomoesta (卍巴), pyörteillen satavasta lumesta.

Klassisena esimerkkinä saksa tarjoilee runsaasti (yhdys)sanoja, joista moni on löytänyt tiensä suomeen (esim. näppituntuma tulee sanasta Fingerspitzengefühl, hätäselitys on Erklärungsnot, korvamato taas Ohrwurm ja myötähäpeä Fremdschämen). Mutta joitakin saisi lainata lisää, vaikkapa Neidbau, varta vasten naapureita ärsyttämään rakennettu talo. Tai Backpfeifengesicht — naama joka kaipaa nyrkkiä (syystä tai toisesta). Oma suosikkini on kuitenkin jein: Kyllä (ja) ja ei (nein) samassa sanassa.

Myös jiddish on lahjoittanut aimo annoksen hyödyllisiä sanoja koskien ihmistyyppejä. Me kaikki tunnemme jonkun Shvitzerin (runsaasti hikoileva, syystä), Schlemielin (kömpelys), Schlimazelin (epäonninen), Shlemazlin (joku joka on väärässä paikassa väärään aikaan), mutta tunnetko Nuchshlepperin (stalkkaaja, seuraaja), Kibitzerin (hän joka neuvoo tai höpöttää koko ajan sivusta) tai jopa jonkun, jolla on Chutzpahia, eli törkeää röyhkeyttä. Mutta joka voi olla myös Mensch, suoraselkäinen rehti kaveri, joka tuntee Firgunia eli puhdasta iloa toisten menestyksestä. Vaikka joskus tilanne saattaakin olla Farpotshket, eli täysin ei-pelastettavissa, siis FUBAR.

Itä-Euroopan kielissä on paljon melankoliaa. Tsekissä on lítost, tarkoittaen kärsimystä joka seuraa, kun tajuaa oman kärsimyksensä, eräänlasita itsesääliä siis. Tsekeistä tulee myös ptydepe, kafkamaista byrokratiaa kuvaava termi. Puolassa taas termi tumiwisizm kuvaa kommunismin toista oiretta, totaalista kiinnostumattomuutta tehtävään työhön. Tämän vastapainona on zalatwic, etujen ja palvelusten hankkiminen epävirallisia teitä pitkin ja tuttujen kautta. Venäjässä taas on poshlost’ (пошлость), yhdistelmä pikkusieluisuutta, huonoa makua, räävittömyyttä ja vulgaariutta. Se on kovin sukua sanalle avos’ (авось), merkiten (kuulemma tyypillisesti venäläistä) asennetta jossa viis veisataan riskeistä ja seuraamuksista, ajatellen että kaikki on kuitenkin onnesta kiinni joten antaa mennä vaan. Kaikki tämä johtaa lopulta tuskan ja tylsistymisen moniin sävyihin, toskaan (тоска). Ja kirjailija ovat sitten potšemutškia (почемучка), ihmisiä jotka kyselevät (liikaa) “miksi”… Parasta on kuitenkin sanapari da njet (да нет), sananmukaisesti “juu ei”, merkitykseltään “todellakaan ei”. Venäjän kielessä on kaksoisnegaatio käytössä, mutta tämän sanaparin yhteispeli menee siitäkin yli.

Ranska, tunteilijoiden kieli, kertoo mm. tuskasta, kun haluaa sitä mitä ei voi saada (la douleur exquise). Joskus taas tulee niin pahasti loukatuksi, ettei osaa vastata (avaler des couleuvres), tai keksii vastauksen vasta kun on liian myöhäistä (l’esprit d’escalier). Kiivetessään Eiffel-torniin voi kokea vastustamatonta halua hypätä alas (l’appel du vide), käyskentelijä (flâneur) taas kävellessään Pariisin katuja iltahämärässä päämäärättömästi (dérive) voi haluta samaan aikaan haluta sekä laulaa että itkeä (chantpleure). Ja jos pysähtyykin vain katselemaan rakennustyömaata ajankulukseen, onkin italiaksi umarell.  Mikäli taas törmää vanhaan tuttuun, jota ei ole nähnyt aikoihin ja uppoutuu vaihtamaan kuulumisia, on päässyt baskin kielen aspaldikon ytimeen. Mutta vain mikäli toiminta ei shokeeraa keskiluokkaa (épater les bourgeois). Sitä ei enää tee ainakaan naisen hameen kahina (froufrou), joten jotain radikaalimpaa on keksittävä! 

Myös Afrikassa on omat ilmaisunsa. Tunnetuin on ubuntu — se meidän kaikkien jakama, joka tekee ihmisestä ihmisen. Mutta onko se vaatteiden poisviskaamista tanssiakseen (mbuki-mvuki)? Vai onko se oman omaisuutensa tuhoamista vihassaan (dii-koyna)? Vai olisiko se sittenkin paljaalle lattialle nukahtamista kännissä ja alasti (rhwe)? Ehkä se on kuitenkin hyvän, jopa täydellisen unen näkeminen (bilita mpash).    

Ehkäpä se kaikkein universaalein ihmisten erikoispiirre on kuitenkin rakkaus. Japanissa saattaa jo ensitapaamisella tulla aavistus, että myöhemmin (mutta ei nyt) sitä tulee rakastumaan (koi no yokan 恋の予感). Sitten kun juuri on rakastumaisillaan, se tunne on forelsket. Tämän jälkeen aina kun on tapaamassa rakastaan, tai luvassa on mitä tahansa muuta kivaa tekemistä/asiaa, saattaa kokea suunnatonta esi-iloa (voorpret). Joskus rakkaus saattaa kuitenkin sekoittaa pään, ja silloin tulee lähteä ulos ja antaa tuulen tuulettaa ajatuksia (uitwaaien). Rakkaansa usein näkee täydellisenä, vaikka hänellä saattaa esim olla ikävästi pystyssä sojottavaa nöyhtää paidalla (foozle) tai sitkeästi pystyssä sojottavia hiuksia (giri-giri). Kenties hänellä on jopa ekstramaha jälkiruuille (Betsubara 別腹).Tai hän on hyvännäköinen vain kaukaa (layogenic). Joka tapauksessa rakastaan kohtaan ei rakastunut juuri kykene kätkemään tosi ajatuksiaan ja aikeitaan (honne 本音), vaan ne ovat samat kuin julkisesti esitetyt aatokset ja mielipiteet (tatemae 建前). Mistä saattaa tosin joskus seurata karhunpalvelus, arigata meiwaku (有難迷惑. Mutta ei huolta, vanhoja suhteita voi aina uudelleenlämmittää, niin kuin vanhoja kaaleja (cavoli riscaldati).

Myös muilla maailman alkuperäiskansoilla tuntuisi olevan jotain jäljellä ihmiskunnan kultaisesta aamuhämärästä, eritoten mitä tulee tunnemaailmaan. Inuiitti poistuu lämpimästä iglusta vain katsoakseen, onko ystävä jo tullut, niin paljon hän häntä odottaa (iktsuarpok)! Sitten kun kaveri vihdoin saapuu, sitä istutaan hiljaa pimeässä iglussa ja odotetaan ettäkö jotain tapahtuisi (Qarrtsiluni). Mutta joskus voi näiden kahden välillä hiljaisuuden yllä leijua yhteinen, mutta sanomaton himo, sitä kutsutaan yaganin kielessä sanalla mamihlapinatapei. Toisaalta taas tämä sama katse, jossa molemmat tietävät haluavansa sitä samaa, mutta kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta, on nimeltään yagan Tulimaan alkuperäisasukkaiden kielessä. Tämän tunteen olemassaolo on totuus jonka kaikki tietävät, mutta kukaan ei uskalla sanoa ääneen (mokita). Jos mies ei millään tajua, on naisen vain oltava miehen asunnossa niin kauan, että tämä menee naimisiin naisen kanssa (baling). Joku saattaa kuitenkin kokea vastustamatonta halua nipistää hieman ihastustaan, ihan vain ihastuksestaan (gigil). Ja jossei niin tee, saa kokea katumusta siitä ettei toiminut silloin kun oli mahdollisuus (nakakahinayang). Mutta ennen kuin lausuu ne maagiset sanat, pitää huulet kostuttaa kielellä puhetta varten (vovohe tahtsenaotse).

Uudessa Guineassa on puolestaan maailman rauhanomaisin tapa ratkoa konfliktit: vertailemalla kummalla on enemmän jamssia (biritululo). Vertailun lomassa sitä helposti voi sattua puraisemaan palan, jolloin jäljellejäänyt osin syöty ruoka on nimeltään engili. Mikäli tämä napostelu kuitenkin annetaan ensimmäisellä kerralla anteeksi, ja sitä siedetään toinenkin kerta, mutta kolmannen kerran sattuessa jamssit rasahtelevat ja ihmiset lentävät, on kyseessä henkilötyyppi nimeltään ilunga. Hauskaahan moinen ei olisi, mutta jos sen vitsinä kertoisi ja huonoudestaan huolimatta sille vitsille naurettaisiin, olisi taas kyseessä ayus. Joillakin ihmisilllä sitä on vaan paha tapa sanoa mitä hävettävimpiä asioita (latah). Tällaisesta huonosta vitsistä ei tosin käy sekaisin ja poissa tolaltaan oleva luontomme, koyaanisqatsi hopin kielellä. Palataksemme jamsseihin, jos moisen kalleuden toiselle vastalahjaksi antaa, saattaa aiheuttaa toiselle paljonkin harmistusta (sankocha), joka johtuu siitä tiedosta, että on saanut liian arvokkaan vastalahjan, ja seuraavaksi on annettava uusi lahja tään korvikkeeksi. Mikäli ei ole varaa lahjaan, opn pakko lainata. Joskus sitä lainailee (muka vahingossa) niin paljon naapurilta, että naapuri joutuu puille paljaille. Tätä kutsutaan Pääsiäissaarilla tingoksi. Siinä jääin naapuri raapimaan päätään muistellessaan (pana po’o), että mitäs sitä on tullutkaan lainattua ja jäänyt palauttamatta. 

Mutta osataan sitä länsimaissakin. Roope on skotti ja perso rahalle, mutta kovin usein hän teeskentelee olevansa täysin epäkiinnostunut kustakin ahneutensa kohteesta; tällainen teeskentely on skotin kielessä moit. Ja jos joku tulee ruoka-aikaan keskeyttämään ja juttelemaan, se on sgiomlaireachd. Pahaksi tilanne äityy, jos ei muistakaan tämän muka tuntemansa henkilön nimeä, ja joutuu epämiellyttävästi kiertelemään asiaa (tartle). Tämän pahan mielen saa pois vain sillä upealla tunteella, joka tulee pulahtamisesta kylmään veteen (curglaff). Tai silloin, kun Brasiliassa hiljalleen haroo rakkaansa hiuksia sormillaan (cafuné). Ja rakkaita on niin monenlaisia, toisinaan jopa kauniita viiksekkäitä italialaisia naisia (baffona). Italiassa naiselle kauneuden lisäksi on etu, jos häntä ei kiinnosta politiikka millään tasolla (qualunquismo), niin ei joudu Berlusconin kynsiin. Jotkut naiset tosin ovat kauniita vain takaapäin katsottuna (bakku-shan). Persiassa, siis nyk. Iranissa taas naiset ovat eri kauniita toivuttuaan sauraidesta (mahj). Ja jossei kauneus maistu, niin josko edes ruoka, siinä määrin että ainakin Georgiassa sitä syö tultuaan kylläiseksikin (shemomedjamo). Edes teepannun vihellys (ghiqq) ei saata siitä transsista herättää. Mikäli taas ainoastaan mielessä on turistien naaraaminen saaliksi hiekkarannalta, ei kannata yllättyä jos sinua kutsutaan kamakiksi (καμάκι) eli harppuunaksi. Kannattaa ehkä sittenkin nauttia sielukkaasta taiteesta, ja sen ainakin espanjalaiset osaavat. Mitä enemmän teoksella (tai tanssilla) on tulista sielua, mitä enemmän se liikuttaa, sitä enemmän sillä on taiteen Henkeä, duendea. Joskus nautinto tulee kuitenkin siitä, kun tunnistaa esim. jonkin maalauksen kohteen tai huomaa olevansa keskellä sen maisemaa (feest der herkenning). Maanläheisempiä nautintoja varten ei mikään voita sitä tuoksua, mikä sateen jälkeen nousee maasta (petrichor). Vaikka mitäpä väliä silläkään on, kaikki on lopulta buddhalaisittain illusorista harhaa, ja vain harhainen mielemme saa meidät luulemaan, ettäkö maailma olisi totta (maya). Mutta väliäkö tuolla. It’s not what you say, it’s how you say it. Niinpä bulgaari voi tehdä asiat tyylikkään rauhallisesti kiirehtimättä ja nauttien (ailyak), siis jäykällä ylähuulella, hakuna matana, tai dolce far niente.

Mutta nyt tämä teksti on totaalisesti ja peruuttamattomasti loppu, khalas (خالص)! Toivottavasti olet päässyt tajunnan ja havaintojen rajatilaan, rakas lukija, pirañaksi xibipíío. Enempää en tässä herkkuja jaa, sillä liiasta hyvästä jää myrtynyt maku suuhun (empalagarse)

Mutta kas, nythän sinulla rakas lukija jo sormet syyhyävät päästä keinokieleilemään. Onneksi digiaika on tehnyt senkin helpoksi, eikä minu tarvitse rustata tähän hienoa opasta. Sen sijaan, mene osoitteeseen https://www.vulgarlang.com/ ja paina nappia, jossa lukee “Generate new language”. Voilà, sinulla on uusi hieno kieli. Seuraavaksi vietä viikko wikipediassa tutkien, mitä kaikki nuo kielet ominaisuudet tarkoittavat. Sitten jossain vaiheessa saat toivottavasti inspiraation, jonka ympärille voit alkaa moleskin-vihkoosi raapustella ajatuksia, joista kasvaa seuraava Taru sormusten herrasta…

Lähteet

 1.) Joissain tapauksissa ongelman ydin saattaa tosin olla mielikuvituksen puute, mutta se erikseen diagnosoitakoon.

2.)  Tulevaisuuden trendi onkin eittämättä molempiavioisuus.

3.)  Sanonta on peräisin Horatiuksen Ars poeticasta, runo-oppikirjasta (rivit 343-344):“Omne tulit punctum qui miscuit utile dulci, lectorem delectando pariterque monendo;” vapaasti suomentaen heksametriksi: Hän joka hyötyä yhdessä viihtehen kanssa nyt luokaan, äänet suosion suurimman viihtyvilt’ oppijilt’ saa vaan.

4.)  Edward Sapir (1884 – 1939) yhdisti lingvistiikkaan sosiologiaa ja toimi aktiiviisesti keinokielimaailmassa. Benjamin Whorf ( 1897 – 1941) puolestaan oli Sapirin oppilas ja elätti itsensä ei kielititeteellä, vaan palotarkastaja (hän oli kemian insinööri). Hän myös kannatti kreationismia. Mielenkiintoinen heppu, suosittelen lukemaan lisää!

5.)  Joidenkin mukaan on olemassa myös Whorfin–Sapirin hypoteesi, joka kertoo ajattelun ohjaavan kieltä.

6.)  Toisaalta, emmekö mekin modernissa maailmassa elä vain ykkösten ja nollien alaisuudessa? 01101011 01100001 01101001 01101011 01101011 01101001 00100000 01101111 01101110 00100000 01111001 01101011 01101011 11110110 01110011 01101001 11100100 00100000 01101010 01100001 00100000 01101110 01101111 01101100 01101100 01101001 01100001 00001010 

7.)  Kieli on muutenkin “helppo” oppia. Siinä on vain kahdeksan konsonanttia, kolme vokaalia, ei värisanoja eikä erillistä sanaa äidille tai isälle. On vain vanhempi, baíxi. On kuitenkin huomattava, että suppean äännevalikoimansa ansiosta kieltä voi myös esim. viheltää, mikä tiheässä ja vuoristoisessa viidakossa on ollut varmasti etu.

8.)  Kyseessä voi olla esimerkiksi kulttuurinen tekijä. Pirahãt ovat metsästäjä-keräilijöitä, joiden elinpiirissä ei ole tarvetta abstraktimmille ilmiöille. Keräilijäkansoilla ei myöskään ole tarvetta seurata vuodenaikoja, eikä niitä viidakoissa edes juuri ole, mikä osaltaan selittää myös pirahãn totaalisen aikamuotojen puutteen.

9.) Jo filosofi Immanuel Kant määritti ns. kaksitoista ymmärryksen peruskategoriaa, joiden avulla ihminen hänen mukaansa ymmärtää todellisuuden ilmiöitä. Kaikki havaintomme siis tulevat meille näiden kahdentoista läpi, ei koskaan sellaisenaan (an Sich): 

• Kvantiteetti eli määrä: onko jotain asiaa (1) yksi, (2) monta vai (3) onko se kaikkeus.
• Kvaliteetti eli laatu: onko asia (4) olemassa vai (5) ei olemassa, vai onko (6) oleminen rajoitettua jonkin toisen olemisen ehdoilla.
• Relaatio eli suhde: tämä käsittää olion (7) substanssin ja aksidenssin, (8) syyn olemiseen eli syysuhteen ja riippuvuuden, sekä (9) vuorovaikutuksen muiden olioiden kanssa.
• Modaliteetti eli tapaluokka: onko oleminen (10) mahdollista vai mahdotonta, (11) olevaa vai ei-olevaa, vai (12) välttämätöntä vai kontingenttia eli satunnaista.

10.)  The fall of the word and the rise of the mental model. A reinterpretation of the research on spatial cognition and language. Frankfurt am Main: Peter Lang.

11.)  Eräs spekuloitu selittävä tekijä oli, että suomea puhuvat olivat osin Itä-Suomesta muuttaneita, joilla oli suuriakin terveydellisiä eroja, johtuen esim. evakkohistoriasta ja karjalassa endeemisistä sydänongelmista.

12.)  Tolkien oli Oxfordissa englannin kielen professorina, mutta maineensa hän saavutti kirjoitettuaan luomilleen keinokielilleen uskottavan mytologian ja historian, joka on sittemmin julkaistu sellaisilla nimikkeillä kuin Taru sormusten herrasta ja Hobitti.

13.)  Klingoni on tällä hetkellä yhden miehen synnynnäinen äidinkieli, sillä hänen isänsä puhui hänelle vain klingonia. Onneksi äiti opetti englantia. Lapsi lopetti itse klingonin puhumisen isänsä kanssa, koska vihasi kieltä. 

14.)  Molemmat kielet ovat suunniteltu olemaan äänteiltään ankaria ja pelottavia sekä kieliopiltaan sotaisien kansojen kieliä, siis oivia pilkkaamiseen ja käskyjen antamiseen.

15.) https://www.insidehighered.com/news/2021/03/29/court-sides-professor-who-repeatedly-misgendered-trans-student

16.)  Tällä alalla ehdoton klassikko on legendaarinen John Dee (1527– 1609), brittiläinen okkultisti ja matemaatikko, joka väitti saaneensa enkelten kielen tietoonsa taivaista, jota jo Eenok puhui. Eenok oli muuten Raamatusta kielletyn kirjan Eenokin kirjan sankari. Kirja oli niin “salaista” tietoa sisältävä, että katolinen kirkko yritti hävittää sitä kaikin ottein, eikä edes ottanut sitä apokryfisten kirjojen luetteloon — eikä sitä löydy luterilaisuudestakaan. Mutta (Etiopian) ortodoksinen kirkko uskollisesti säilöi teoksen, ja siihen voi tätä nykyä tutustua esim. verkossa. Yhä edelleen luterilaiset ja katoliset tahot yrittävät tosin kieltää koko teoksen olemassaolon, vaikka idän oikeaoppiset ortodoksit myöntävät sen pyhyyden…

17.)  Monet epäilevät teoksen olevan maailman ensimmäinen trollaus. Mutta tilastoanalyysi osoittaa tekstin sisältävän luonnollisille kielille ominaisia rakenteita, ja sanojen esiintymistiheys noudattaa Zipfin lakia. 

18.)  Miten sanan “guidestones” voisi paremmin kääntää?

19.)  “Georgia Guidestones” on valtaisa graniittimonumentti, joka ilmestyi salamyhkäisesti v. 1979 Georgian osavaltion maaseudulle. Sen rakentamisessa ei ole mitään ihmeellistä (tämän hoiti paikallinen rakennusfirma), mutta työn maksaja ja tilaaja oli tuntematon herra R. C. Christian, joka sanoi vain edustavansa “ryhmää lojaaleja amerikkalaisia”. Itse monumentti on kuin pienoisversio Stonehengestä, sillä sen paadet toimivat samalla kalenterina, joiden avulla voidaan määritellä syys- ja kevätpäiväntasaukset, löytää pohjantähti sekä määrittää keskipäivä. Mysteerisintä on kuitenkin paasien sivuille kahdeksalla valtakielellä (englanti, espanja, swahili, hindi, heprea, arabia, kiina, venäjä) kirjoitetut ohjeet ihmiskunnalle (käännetty suomeksi): 

1. Älkää antako maapallon väkiluvun kasvaa yli 500 miljoonan, ja pitäkää se jatkuvassa tasapainossa luonnon kanssa.
2. Opastakaa lisääntymään viisaasti, vaalien laatua ja moninaisuutta.
3. Yhdistäkää ihmiskunta elävällä uudella kielellä.
4. Olkaa suvaitsevaisia tunteiden, uskomusten, perinteiden jne. suhteen.
5. Suojelkaa ihmisiä ja kansakuntia oikeudenmukaisilla laeilla ja oikeudenmukaisin tuomioistuimin.
6. Sallikaa jokaisen kansan päättää itse omista sisäisistä asioistaan ja ratkaiskaa ulkoiset kiistat kansainvälisessä tuomioistuimessa.
7. Välttäkää pikkumaisia lakeja ja hyödyttömiä virkamiehiä.
8. Etsikää tasapaino yksilöllisten oikeuksien ja yhteisöllisen vastuun välille.
9. Arvostakaa totuutta, kauneutta ja rakkautta; etsikää harmoniaa äärettömyyden kanssa.
10. Älkää olko syöpä maan päällä – jättäkää tilaa luonnolle.

20.)  Eräs mielenkiintoinen ehdotus tarjosi protoindoeruoopan kieltä EU:n viralliseksi kieleksi. 

21.)  Kielessä ei ole muuten erikseen isoja alkukirjaimia, joskin niitä esim. nimien kohdalla voi käyttää.

22.)  Kielen perustaja sanoo toki ponan pyrkivän positiivisuuteen, ja apulaisylilääkäri, psykiatri Pekka Roponen on alkanut kokeilla toki ponan mahdollisuuksia terapiakeinona. Sapirin–Whorfin hypoteesin mukaisesti kun “Itsemurhia tehdään eniten suomalais-ugrilaisella kielialueella ja Japanissa. Monet näistä maista ovat kulttuuriltaan erilaisia, mutta yhteistä niille on erittäin vaikea kieli.”

23.)  Taolaisuus on Kiinan eräänlainen alkuperäisuskonto, joka perustuu mystisyyteen ja ei-rationaaliseen tapaan elää yksinkertaisesti harmoniassa maailman kanssa. Tunnettu teos on Laotsen Dao de jing (Tao teh king).

24.)  Käytännön tasolla kieltä vain harva tajuaa, juuri kukaan ei voi puhua ja kukaan ei nosaa kirjoittaa…

25.) Ithkuil sisältää myös joitain keinokielille tyypillisiä parannuksia taivutusluokkiin, esim. taivutus perustuen

1. lauseen todenperäisyyteen
2. lauseen todistettavuuteen ja todisteisiin
3. lausujan tunteisiin ja asenteisiin lausetta tai sen sisältöä kohtaan

26.)  Partitiivi ilmaisee suomessa usein epätäydellistä, ei-loppuunsaatettua tekemistä tai ei-täydellistä kokonaisuutta. Partitiivissa “luen kirjaa” mutta akkusatiivi-genetiivissä “luen kirjan”. Samoin partitiivissa minulla on “osa leipää” mutta “koko leipä”.

27.) Esimerkiksi sana “kaunis” on lojbaniksi melbi, mikä tulee kiinan sanasta “měi” (美), englannin “beautiful”, espanjan “bello” ja arabian ”jamiil” – جميل.

28.)  Mutta seuraako tästä se, että Raamatun on oltava tosi, koska muutenhan se ei olisi käännettävissä lojbanille?

29.)  Kiinassa, kuten monessa Aasian kielessä, asioilla ei ole sukua, mutta laskettaessa ne vaativat kaikki oman laskusanansa, ikään kuin kategoriansa artikkelin. Englannissa on vain a/an tai the, mutta kiinassa esimerkiksi rakennusten laskusana on todellakin tuoli, tai istuimen kirjoitusmerkki. Sama laskusana kelpaa myös vuorista puhuttaessa.

30.)  Erikoisuus ei ole vain se, että tämä pitää sanoa, vaan se että kys. kieli mahdollistaa tämän päätteillä/taivutuksilla. Oikeasti ero on siis luokkaa “tiedän”, “tietän” ja “tiedään”, karrikoidusti. Kysymys on siitä, mitä ilmiöitä kielessä pidetään niin tärkeinä, että niiden ilmaisemiseen kehittyy oma kielioppi.

31.)  Myös koreassa oli vastaava puhetaso, mutta se elää enää vain pukudraamoissa.

32.)  Adverbit ovat nimensä mukaisesti verbin lisämääreitä, yleensä suomessa ne muodostetaan päätteellä -sti, esim. nopeasti. Jotkin ovat poikkeuksia (tai muodostettu arkaaisella päätteellä -n), esim. hyvin, paljon, vähän.

33.)  Esimerkiksi lauseet “él es sucio”(Hän on likainen (eli epärehellinen, epäjärjestelmällinen)) vs. “él está sucio” (hän on likainen (vaatteiltaan)).

34.)  Tässä kohtaa on tosin muistettava, että “Homeros caecus fuit”. Eli perimätiedon mukaan Homeros oli sokea!

35.)  Kiinalaiset itsekin tunnistivat väin erikoisuuden. Filosofi Xunzi (n. 310 eaa. – 237 eaa.) sanoo sen tulevan sinisestä, ja olevan silti sitä’ enemmän (青出于蓝而胜于蓝).

36.)  Sanalla on myös erittäin yleinen alamerkitys “homoseksuaali”.

37.)  Caveat: useimmat näistä sanoista on kerätty ns. populaarikirjallisuudesta, ja ne ovat saaneet meemeinä uuden elämän internetissä kiertäessään. Monien alkuperää ja todenperäisyyttä on silti liki mahdoton selvittää, sillä esimerkiksi useimmilla alkuperäiskansojen kielillä harvemmin on edes sanakirjaa, saatika internetissä sellaista. Niinpä monien näiden sanojen todenperäisyys on otettava cum grano salis. Siltikin, ehkä tällä ei ole edes väliä. Sana on keksitty, ja se välittää yhteyden johonkin syvästi inhimilliseen.  ”A rose by any other name…”

38.)  Vastakohtana tälle olisi Cynefin, joka tarkoittaa paikkaa jossa ihminen tai eläin tuntee olevansa kotonaan.

39.)  Vain italia yltää tähän samaan sanalla sprezzatura,  joka on taito saada kaikki suunnitelmat näyttämään täysin spontaanilta ja hetkessä improvisoiduilta, etenkin naisten edessä.

40.)  Vitsin mukaan sana on erityisen vaikea kääntää irlanniksi, sillä heillä ei tunetta mitään näin kiireellistä…

41.)  Hollannissa filosofia on taas aivan päinvastainen. Epibreren kuvaa “sitä että näyttäisi tekevän tärkeää työtä, vaikkei oikeasti tee mitään”. Rehellisyyden nimissä, tätä löytyy kyllä Japanissakin varsin runsaasti. Ei siellä muuten olisi puhetta siitä mistä puutetta!

42.)  Tarina kertoo nuoresta, joka murhasi äitinsä ja isänsä ja sitten vaati oikeudelta lievennettyä tuomiota, sillä oli nyt orpo…

43.)  F*cked Up Beyond All Recognition.

44.)  Sana itse tulee tosin Václav Havelin teoksesta.

45.)  Vitsin mukaan kaksoiskonfirmaatiota ei kuulemma missään kielessä ole, mihin tyypillinen jenkki vastaa “Yeah, right!”

46.)  Sivumennen sanoen, baskin kieli on yksi omituisimpia mitä kirjoittaja tuntee. Sehän on Euroopan alkuperäiskieli, sellainen jota puhuttiin ennen indo-eurooppalaisia valloittakansoja. Tarinan mukaan eräs tunnettu lingvisti totesikin, että eli baskimaassa parisenkymmentä vuotta, eikä oppinut sanomaan kuin “kadulla on punainen auto”.

47.)  Samanniminen on myös kulttielokuva (tehty v. 1982), jossa ei ole dialogia. Elokuva koostuu eri maisemista otetuista ajastetuista ja/tai hidastetuista nauhoituksista yhdistettynä musiikkiin. Suosittelen! 

48.)  Polynesiassa on laajalle levinnyt ja pitkälle kehittynyt lahjakulttuuri, ja lahjojen antaminen on tärkeä sosiaalinen liima eri ryhmien välillä. Itse asiassa koko kulttuuri alueella keskittyy tähän lahjojen ja vastalahjojen verkkoon, joka ylläpitää sosiaalisia rakenteita ja paikallisia johtajia, big maneja.

49.)  Ilmiö on erityisen tamperelainen, jotka bongailevat Kummelista aina tuttuja paikkoja Mansesta).

50.)  Toinen hyvä arabian sana on tarraadhin, joka tarkoittaa loppua sekin, mutta tällä kertaa win-win -kompromissia, jossa kaikki voittavat. Toisin siis kuin arabien sodat Israelin kanssa.

51.) Toinen hyvä tapa on tutkia kielten luomispaketta sivustolla https://www.zompist.com/kit.html tai lukea “Conlanging 101” opas osoitteessa https://conlang.org/26c3.pdf