Vuosi on taas vaihtunut ja sen myötä myös Hälläpyörä on saanut uudet kasvot. Suomen vanhimman yhtäjaksoisesti ilmestyneen järjestölehden taival saa siis jatkoa. Viime vuoden päätoimittajien, Jannen ja Eeron, ansioituneen työn perässä on hyvä jatkaa. Kiitos myös huolellisesta perehdytyksestä päätoimittajan tehtäviin!

Vuoden ensimmäisen lehden teemana on tuntematon tulevaisuus. Alkuvuosi 2022 on lähtenyt käyntiin samankaltaisella šokkihoidolla kuin vuosi 2020. Tällä kertaa pandemia ei ole kuitenkaan ainoa syypää tilanteeseen. Venäjän presidentti Vladimir Putinin aloittama käsittämätön sota Ukrainassa on järkyttänyt ihmisiä ympäri maailmaa. Muun muassa koronapandemian ja kansainvälisten suhteiden kehitys luovat tunnelmaa maailmasta, missä voi tapahtua miltei mitä tahansa. Tämä tekeekin tulevaisuuden ennustamisesta haastavaa.

Jo pitkään riehuneen koronapandemian ja sitä hillitsevien rajoitustoimien kehittyminen ei ole tuntunut noudattaneen juuri minkäänlaista logiikkaa. Välillä otettiin tartuntalukujen kasvaessa kaksi askelta taaksepäin ja rajoituksia kiristettiin, kunnes yhtäkkiä huhuiltiinkin jo rajoituksien lieventämisestä, jotta yhteiskunnan pyörät jatkaisivat pyörimistään. Opiskelijoille tärkeän lähiopetuksen piti alkaa vihdoin vuodenvaihteen jälkeen, kunnes tammikuun alussa yliopisto tiedotti etäopetuksen jatkuvan. Vain muutamia viikkoja tämän jälkeen tiedotettiinkin lähiopetuksen sallimisesta tietyissä koulutusohjelmissa ja pienissä ryhmäkoissa. Tuntematonta tulevaisuutta parhaimmillaan.

Koronapandemian aikana on tehty useita ennustuksia siitä, että milloin pandemia tulee päättymään. Aluksi puhuttiin kausimuotoisista tartunta-aalloista, sen jälkeen rokotekattavuudesta. Helsingin Sanomien omikron-muunnosta käsittelevässä artikkelissa tulee esille yhdysvaltalaisten tutkijoiden David Robertsonin ja Peter Doshin arvio pandemian päättymisestä, jonka mukaan ”pandemiat eivät historiallisesti pääty silloin kun tartunnat loppuvat vaan silloin kun tauti lakkaa yleisön, median ja poliittisen eliitin silmissä olemasta uutisarvoinen”. Mielestäni Robertsonin ja Doshin lausunto kuvaa hyvin omikronin värittämää pandemiatilannetta. 

Tulevaisuudesta voi tehdä monia ennustuksia, mutta tällä hetkellä se näyttää todella tuntemattomalta. Onko tuntematon tulevaisuus sittenkin vain paluuta menneeseen? Maailmanpolitiikassa ollaan palattu ikään kuin 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Vladimir Putin havittelee Venäjällä tsaarin kaltaista asemaa ja keisarikunnan vanhoja rajoja. Venäjän perimmäisenä tavoitteena Itä-Ukrainan Donetskin ja Luhanskin alueiden itsenäisyyden tunnustamisella on liittää ne myöhemmin muun Ukrainan kanssa osaksi Venäjää – tai vähintään perustaa Venäjälle alisteiset nukkevaltiot. Putin vetosi alueiden liittämistä Venäjään historiallisilla, kansallisilla ja kielellisillä perusteilla, jotka tuovat ikävän kaiun Münchenin kokouksesta vuodelta 1938, jossa Hitler vaati Tšekkoslovakian sudeettialueiden liittämistä Saksaan vedoten melko samanlaisiin perusteluihin. Myöhemmin Hitler miehitti koko Tšekkoslovakian.

Tulevaisuuden tuntemattomuus saattaa tuntua epämääräiseltä ja jännittävältä – mitä vain voi tapahtua. Kolikon toisella puolella voi kuitenkin nähdä oman innostavan elementin: mitä vain voi tapahtua! Tulevaisuudesta on tehty monia erilaisia näkemyksiä, joista mikään ei ole osunut täysin oikeaan, kuten tässäkin lehdessä päästään huomaamaan. Lehden ensimmäisessä numerossa pohditaan myös teoreettista mahdollisuutta elämän yhtäkkiseen loppumiseen mustan aukon imaistaessa meidät sisäänsä. Mukana on kevyempääkin sisältöä osakunnan alkuvuoden elämän ja tapahtumien sekä tulevaisuuden planetaaristen ruokavalioiden esittelyn muodossa. Tämän kaiken lisäksi mukana on myös katsaus inflaation ja koron vaikutuksista mm. opiskelijan talouteen sekä syväluotaus selviytymiseen erilaisten kriisien aikana. 

Antoisia ja ajatuksia herättäviä lukuhetkiä tuntemattoman tulevaisuuden parissa!

Helsingissä 1.3.2022

Olli Narinen