Var(ust)autuminen

Tulevaisuus on jo tautologisesti epävarma käsite. Sanaan epävarma liittyy kuitenkin tarkemmin tarkasteltaessa vielä ikävän negatiivinen vivahde. Elämän pitäisi olla hauskaa! Mistä tuo epämiellyttävyys sitten tulee? Nähdäkseni se syntyy ennen kaikkea kyvyttömyyden tunteesta, siitä ettei oikein voi vaikuttaa minne elämä vie ja ajautuu — ajopuuna olosta! Ja vastaten, jos haluamme poistaa tämän epämiellyttävyyden, on meidän otettava termi niin sanoakseni haltuun — ja samalla oma elämämme. Koska tieto vapauttaa, lähdetään siitä liikkeelle.

Ja miksi me olemme ajopuuna? Eihän sinun tarvitse kuin avata televisio, ja totuus lävähtää naamallesi. Kolmas maailmansota uhkaa, ruoka loppuu, pandemia jyllää… on kuin Neljä Ratsastajaa (Tauti, Nälänhätä, Sota ja Kuolema) ottaisivat oikein ravia loppuviivalle pääsystä! Ja nämä asiat tapahtuvat huolimatta tahdostamme niihin. Olo on voimaton, muutenkin kuin covidin jälkitautina…

Tällä hetkellä kovimmat jännitteet sitten kylmän sodan keskittyvät siis Ukrainan ja Venäjän väliseen avoimeen konfliktiin. Venäjä on koonnut alueelle valtavasti sotilasjoukkoja, ja käynnistänyt avoimen invaasion Ukrainaan. Tietyssä määrin neljäs maailmansota on jo alkanut internetissä, jossa kyberiskut seuraavat toisiaan kuin hait laivaa. Uhkana tietenkin on, että tämä sota laajenee Idän ja Naton väliseksi konfliktiksi.

Tämä heijastuu toki myös Venäjän lähiympäristöihin. Ruotsi sai leijonanosan pelosta, sillä alasajettua armeijaa ei enää helpolla nosteta taisteluvalmiuteen. Ja ehkä syytä olisi, sillä venäläiset ovat alkaneet liikutella uhkaavan paljon maihinnousualuksia täynnä joukkoja strategisesti tärkeiden alueiden lähettyvillä (Ahvenanmaa, Gotlanti). Tunnistamattomia droneja lentelee ydinvoimaloiden liepeillä ja turvallisuustilanne on siinä määrin heikentynyt, että Ruotsin armeija on alkanut “miehittää” tärkeää Gotlannin saarta. Ja Venäjä on uhannut uhkakuvien realisoituvan, mikäli Ruotsi tai Suomi liittyvät NATO:on…

Gotlanti ja Ahvenanmaa ovat tärkeitä, sillä niiden hallitsija hallitsee myös Itämerta, sekä mitä laivoja siellä liikkuu. Tässä kohtaa on muistettava, että 80-90% suomen ulkomaankaupasta kulkee meriteitse. Tai siis kulkee, kunhan sen sallitaan kulkea. Vastikään venäläisomisteinen Airiston Helmi joutui KRP:n näyttävän rynnäkön kohteeksi Turun saaristossa. Ja tämä vasta sen jälkeen, kun kassandramainen ennustajamme Ilkka Remes oli vihjannut moisesta mahdollisuudesta  teoksessaan Jäätyvä helvetti, jossa Suomelta katkeaa ei-satunnaisesti sähköt — tuhansia tappaen. Kirja pitäisikin määrätä pakkolukemistoksi kaikille TurPosta kiinnostuneille (TurPo = turvallisuuspolitiikka).

Elämme siis jännittäviä aikoja. Pääesikunnan valmiuspäällikkö myönsi HS:lle, että valmiutta on tehostettu, ja eritoten Ahvenanmaan tilanne koskettaa meitä kaikkia. Vuonna 1922 demilitarisoitu alue on veitsi Suomen tuonnin kurkulla, ja kun Venäjällä on vieläpä diplomaattisen koskemattomuuden suojaama konsulaatti siellä, ei liene mahdotonta ettäkö helikopterissa tulisi muutakin kuin postia.

Propaganda näkyy lehdissä asti, kun HS intoutuu laatimaan oikein kuva- ja videoreportaasin suurista pääkaupunkiseudulla tehdyistä sotilasharjoituksista. Varmasti kuvamateriaalikin tuli oikein pyytämättä ja yllätyksenä toimitukseen. Mutta kaikki tämä oikeastaan kertoo vain, että systeemi toimii Suomessa. Puolustusvoimien viestintä on toimivaa, osin tiedostamatontakin. Vinkki menee perille kyllä heille, jotka kuuntelevat…

Mutta epävarmuus leijailee vielä utuisammin huomisessamme, kuin vain sodan uhkana. Se leijailee varmuusvarastojen tyhjenemisenä, ruoan loppumisena, bensan kallistumisena, sähkön hinnan karkaamisena tähtiin (hinta kahdessa vuodessa 400 % ylöspäin). Kaikkein pahinta, etteivät nämä näy heti. Ei, ne hiipivät pikkuhiljaa taloon, kuin varas yöllä, kunnes romahdus tulee äkisti ja arvaamatta. Yhtäkkiä huomataan vaan, etteivät viljelijät ole viljelleet mitään, johtuen sähkön ja bensan hinnasta. Ruokaa ei ole. Eikä sitä saada ulkomailta, kun logistiikkaa ei riitä (kanava tukossa, rahtilaiva poikittain tai jotain). Ja eikä edes myydä, sillä kaikkialla on pulaa. Ja sähkökin on loppu, koska Euroopassa ei tuule, ei paista eikä Venäjä enää myy kaasua. Vihreä vallankumous tarkoittaakin paluuta keskiaikaan.

Ruoka loppuu

Ja kohta alkaa paluu keskiaikaan

On siis runsaasti syitä olla huolissaan ja pelätä. Mutta emme saa antaa pelolle valtaa! Kaiken tämän ahdistuksen keskellä on hyviä keinoja vähentää ahdistusta, ja yksi näistä on keino, joka on Ukrainassakin tällä hetkellä ns. kuuminta hottia. Nimittäin varautuminen. Sotilas- ja erävarusteiden kysyntä on räjähtänyt, jopa Suomesta asti myydään eioota. Ja Euroopan varusteiden valmistajat myyvät myös eioota – tehtaat ovat suunnattu omien varastojen täyttämiseen. Viestin pitäisi olla selvä. Kuten partiolaisten vyössä lukee: ole valmis!

Vaan meneekö se perille heille, joilla ei asiaan ole nokan koputtamista? Kuten Remeskin painottaa haastattelussaan:

“- Nykyihminen elää siinä harhakuvitelmassa, että joku viranomainen auttaa tiukan paikan tullen. Jokaisen on kuitenkin syytä vakavasti miettiä mitä tehdä silloin, kun viranomaisetkaan eivät kykene toimimaan. Kun esimerkiksi pakkasella tajuaa, ettei saa mistään lämpöä, suojaa, ruokaa ja vettä, ellei itse niitä järjestä, Remes sanoo.

– Jokainen joka on yrittänyt verkkopankkiin tai valtionhallinnon palveluihin kohdaten toimimattomia järjestelmiä tai sytytellyt kynttilöitä sähkökatkon aikana tietää tunteen: jos ollaan näin huteralla pohjalla syvän rauhan vallitessa, niin millaisista olosuhteista löydämme itsemme tulehtuneen kansainvälisen tilanteen aikana, Remes toteaa?

– Kukin meistä voi tehdä ajatusleikin: mihin vien perheeni, jos Sosnovyi Borin ydinvoimalassa tapahtuu onnettomuus kivenheiton päässä Suomesta? Ja vastaavasti: mitä teen, jos netti ei avaudu, radio vain humisee ja televisiosta näkyy lumisadetta?”

Tokkopa menee. Kuten Raamatussa mainitaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta ( Luuk. 16:19-31):

“Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. 

Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ 

Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ 

Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä — hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ 

Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’”

Näin on usein meidän ihmistenkin laita. Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut (Matt. 22:14). Mutta ennen kuin yksikään vetää viimeistä henkäystään, on hänellä mahdollisuus katua ja parantaa tapansa! Ja modernina aikana parannuksetkin ovat luonteeltaan maallisia (rahallisia).

Vastaus on tosiaan: varautuminen!

Virallisesti Suomi kehoittaa jokaista kansalaistaan olemaan valmis elämään 72 tuntia ilman moderneja laitteita ja apua. Aivan aluksi sinun on nyt kysyttävä itseltäsi, onnistuisitko? Sähköt ovat poikki, jolloin tietenkin vessakaan ei vedä (olithan muistanut hamstrata vessapaperia?) ja hanasta ei vettä tule (pumppu toimii sähköllä). Ruoka pitäisi lämmittää, pakastin sulaa, päätä särkee ja radioaktiivinen laskeuma tunkee ikkunanraoista sisään… 

Luonnollisesti nämä ovat vasta perustason kriisejä, johon jokaisen kansalaisen olisi kyettävä varautumaan. Kotoa pitäisi löytyä ainakin: tulentekovälineet ja taskulamppu, vettä jatkuvasti kierrossa ainakin 10 litraa, ruokaa ja lääkkeitä kolmelle päivälle. Mutta se missä tosimestarit erotellaan peruskansalaisista on kaikki tämän yli menevä…

Oikealle survivalistilla ja prepperillä on jatkuvasti BOB (Bug-out-bag) valmiina eteisessä sitä tilannetta varten, kun asiat menevät Oikeasti Pieleen. Siellä on kaikki, mitä saattaa tarvita, jos joutuu lähtemään karkuun kotoaan yhdessä sekunnissa. Tyypillisesti BOB sisältää ainakin:

– Elintarvikkeita, keitin ja polttoaine (risu-, kaasu- tai sinolikeitin)

– Juomavettä tai vedenpuhdistusvälineet (kaliumjodidia saa apteekista, aktiivihiilisuodattimella saa (radioaktiiviset) raskasmetallitkin pois)

– Majoite (alumiinipinnoitteinen laavukangas tehostaa varsinkin kylmällä lämmön säilymistä)

– Paristokäyttöinen radio (Baofeng 5-sarjan käsiradiot mahdollistavat kaksisuuntaisen viestinnän halvalla, myös dynamoon perustuvia patterivapaita on markkinoilla)

– Valaisin (tässä myös dynamopohjainen toimii idioottivarmasti, otsalamppu)

– Ensiapuvälineet (myös henkilökohtaiset lääketarpeet on huomioitava)

– Tulentekovälineet (pietsosytytys tai magnesiumtulukset ovat toimivammat kuin tulitikut)

– Köysi, esimerkiksi paracord (vedenkestävyys tärkeää, samoin toimiiko ansalankana)

– Kartta (lähialue), kompassi

– Rahaa (myös tupakka, lääkkeet ja suklaa toimivat hyvin WSHTF-skenaariossa)

– Opaskirja (mitä sieniä voi syödä, selviytymisrakenteiden teko)

– Vaatteet (vaihdettavat, joka säähän ja maastoon kelpaavat)

– (Pois)nukkumisvälineet (makuupussi ja -alusta)

– Henkilökortti, passi ja muut oman elämän tärkeät paperit (tutkintopaperit, kiinnelaina) 

– Kemikaalit, hygienia (saippuaa, etikkaa ja kloriittia, kosteuspyyhkeitä?)

– Puukko, saha ja kirves (työkaluiksi ja aseiksi)

– lapio (tuhkille ja vessan kaivamiseen), jeesusteippi (korjailuun)

– henkilökohtainen ase (suosittelen metsästysjousta laillisena vaihtoehtona)

– kokoontaitettava sanko (yllättävän kätevä!)

– retkijakkara (äärimmäinen comfy-luokan varuste)

– Kynä, paperia, pilli, peili, pelikortit (ei MtG!), kiikarit

Allekirjoittaneen urbaani ja metsäinen BOB. Tunnistatko kaikki osat?

Paras ohje, mitä tunnen, on miettiä, mitä ottaisi mukaan jos talo olisi tulessa ja pitäisi paeta heti. Ja laittaa ne jo valmiiksi eteiseen. Mutta etenkin digitaalisuuden aikakaudella on tehtävä valmisteluja. Ottaisitko tietokoneen, vai olisivatko kuvat ja tärkeät tiedostot jo ladattuna ulkoiselle kovalevylle? Onko passi ja tärkeät sopimukset tallessa ja helposti napattavissa? Reseptit? Ovatko hyvät vaatteet aina valmiina? Hammasharja taskussa? Mikäli nämä pohdinnat kuulostavat absurdeilta, niin ne kuulostivat varmasti myös hurrikaani Katrinan alle jääneille ihmisille v. 2005, Suomessa talvimyrskyjen sähköttömiksi jättäneille v. 2019, 2021, 2022, tsunamilomailijoille v. 2004 Kaakkois-Aasiassa tai ihan vain Venezuelassa v. 2016–2019 hyperinflaation aiheuttaman yhteiskunnan luhistumisen murtamille ihmisille. Vaara voi iskeä koska vain, missä vain. Viisas on aina askeleen edellä…

Tämän lisäksi vakavasti otettavalla survivalistilla on lisäksi oltava tarkka suunnitelma siitä, miten selviytyä vielä 72 tunnin jälkeenkin. Se tarkoittaa mm. tietoa siitä, minne autolla hurautetaan pakoon linnoittautumaan ja minne/miten kylvetään siemenperunat. Kenties salapirtti on jo rakennettu. Esimerkiksi hämäläis-osakuntalaisille sopivaa olisi ajaa pikkuteitä pitkin Koivuniemeen, jonne muut heimoveli-hämäläiset saapuvat yhteismajoitukseen ja -toimintaan. Siellä sitten voimme viljellä paikallista peltoa ruoaksi ja tehdä ryöstöretkiä pirkkalaisten kimppuun elannon ja rikkauksien turvaamiseksi. Oletushan siis on, että laki ja järjestys lakkasivat ensimmäisen ydinpommin syttyessä…

Asiantuntijat ja truumasterit riitelevät toki raivoisasti, mikä on paras tapa koostaa BOB ja mitä siihen kuuluu. Vastaus lienee, että riippuu siitä kenelle se on ja miksi. Yhä edelleen, itsetuntemus on parasta tuntemusta. Jos asuu maalla, on varustautumisenkin oltava sen mukaista; jos kaupungissa, niin urbaania. 

Omina kikkakolmosina voisin vain todeta, että tässä vaiheessa lienee itse kunkin turha haaveilla lestinsä vaihdosta. Kannattaa pitäytyä olemassaolevassa. Ihminen on sosiaalinen eläin ja selviää laumoissa. Ja paras tapa selviytyä on opetella jokin oikeasti hyödyllinen taito, joka oikeuttaa jäsenyyteen laumassa (ei, kaikki yliopistolla opetettava ei ole tällaista). Seuraavaksi parasta on käydä leikkauttamassa silmänsä kuntoon laserilla ja huolehdittava terveytensä siihen kuosiin, että pärjää ilman modernin kemian luomuksia. Leluista etenkin pikapaikat vaatteille ovat käteviä, koska eihän kukaan nyt ala (saati osaa) parsimaan sukkia — sen tekee heimon osaava suutari! Mitä enemmän käyttöjä, sitä parempi tuote. Erikoistuminen on teollistuneelle yhteiskunnalle ja sen kasvateille!

Yhtä kaikki, jokainen lelu on turha, jos ei sitä osata käyttää. Siispä tavaroita ei tule jättää pahan päivän varalle, vaan on harjoiteltava. Koko perheen yhteinen hätäpoistumis-suojeluhälytysharjoitus kello kolmelta aamuyöstä on se liima, joka pitää perheen kasassa! Mutta aloittelijalle suosittelen vaikkapa Ali Leiniön äärimmäisen miellyttäviä eräjormailuvideoita, jotka innostavat aina suoraan siltä seisomalta lähtemään metsään!

Yleisestikin ottaen, metsässä patikointi (yön yli) on mitä mainioin harrastus. Paluu primitiivisille juurillemme. Sen lisäksi, että metsän näkeminen laskee stressiä, puhdas ilma ja rikas mikrobisto ravitsevat meitä tavoilla, joihin ei edes manna yltäne!

Hämäläis-Osakunnan jäsenet pääsevät helposti harjoittamaan tärkeitä selviytymistaitoja rennossa porukassa vaikkapa kesäisellä Ilvesvaelluksella, tai jos talvitaistelukyky on enemmän mieleesi, niin Ilveshiihto tarjoaa mainion tavan tutustua liikkeeseen ja lämmittelyyn hankien keskellä. Molemmat ovat myös hyviä tapoja löytää omat (kanto)rajasi, sekä fiilistellä tuomionpäivää kaikilla turhilla(kin) vehkeillä — mutta turvallisessa ja jokseenkin ymmärtävässä ympäristössä!

Mutta kaikkein tärkein taito kunnon prepperille on kuitenkin se varustus, joka hänen mielestään löytyy. Tahtotilan pitää olla kuin voittajalla, ei millään pumpulissa kasvaneella vässykällä! On oltava valmis tappamaan elääkseen, eläimiä tai ihmisiä. On osattava selkärangasta kaikki ne pienet taidot, joita ei enää opeteta koulussa. Miten asioita korjataan? Miten juotetaan, veistetään, vuollaan, viljellään, ommellaan, kokataan, säilötään, metsästetään, piiloudutaan, viestitään ja tapetaan? Miten hylätään vanha ja hyvästellään mennyt ja menneet? Miten solmitaan ansalanka, entä tehdään kiehisiä, naamioidutaan väijytykseen, ommellaan haava vaateneulalla, amputoidaan kuolio, teroitetaan ongenkoukku, tehdään omaa saippuaa, suodatetaan vettä, viljellään perunaa ja salvotaan hirret? Onko sinusta moneksi, yhden miehen/naisen armeijaksi?

Kuten suuri SciFi-kirjailija Robert A. Heinlein sanoi teoksessaan Time Enough for Love (1973):

“A human being should be able to change a diaper, plan an invasion, butcher a hog, conn a ship, design a building, write a sonnet, balance accounts, build a wall, set a bone, comfort the dying, take orders, give orders, cooperate, act alone, solve equations, analyze a new problem, pitch manure, program a computer, cook a tasty meal, fight efficiently, die gallantly. Specialization is for insects.”

Osaatko sinä nämä kaikki? Selviätkö, vai kuoletko?

Tätä varten paras päivä aloittaa varautuminen onkin tänään. Kouluttaudu, kuntoile, valmistaudu! Nuuksioon tai Sipoonkorpeen viikonloppuretkelle. Hyvä, seuraavaksi sama ilman ruokaa. Tai oletko urbaani selviäjä? Sijoita, jemmaan arvometallia, tee kätköjä ympäri kaupunkia, rakenna vahva kaveripiiri. Opettele radioamatööritoimintaa, kykene lähettämään sekä amplitudi- että taajuusmoduloidusti radioviestejä ja koordinoimaan operatiivista toimintaa.

Jos tätä jaksat, niin seuraavaksi tulee viimeinen pilleri: kuinka ammentaa oppia vieläkin vanhemmista lähteistä. Jo muinaiset roomalaiset… korjaan, stoalaiset, harjoittivat mieltään erilaisilla henkisillä harjoitteilla. Yksi näistä harjoitteista oli nimeltään premeditatio malorum, ja siinä tarkoituksena oli miettiä mahdollisimman tarkasti, miten kaikki voi mennä pahimmalla mahdollisella tavalla pieleen. Hyvä alku, nimittäin kylmällä analyysillä heikkoudet paljastuvat, ja sitten ne voi korjata! Kuten Seneca kirjoittaa Kirjeissään (nro LXXVI eli 76):

“Tänään se olet sinä, joka uhkaa minua kauhuillaan; mutta minä olen aina uhannut itseäni samoilla uhkakuvilla, ja olen valmistanut itseäni kohtaamaan miehenä miesten haasteet. Mikäli pahaa on pohdittu etukäteen, on sen isku sitä hellempi sen vihdoin saapuessa. Hölmöille, tosin, ja heille jotka luottavat onneensa, kaikki uusi tulee yllättäen ja varautumatta.” Ja suuri osa pahuudesta kokemattomalle lepääkin sen uutuudessa.  Tämän todistaa jo se, että ihmiset kestävät suuremmalla rohkeudella sitä, mihin he ovat jo tottuneet, vaikka se aluksi heille olikin vaikka kuinka kauhistus. Niinpä viisas totuttaa itsensä tuleviin haasteisiin, keventäen pohdiskeluillaan sitä harmia, minkä toiset keventävät vasta kokemalla sitä toistuvasti.”

Tekniikka on myöhemmälle psykologiallekin tuttu, ja on havaittu mm. ongelmanratkaisua ja taituruutta vaativissa tehtävissä saatavan suurempi parannus tämänlaisella pessimistisellä ajattelulla, kuin mitä optimistisella. On myös havaittu, että negatiivinen ajattelu korreloi positiivisesti mm. tulotason kanssa. Jopa parisuhteen onnistuminen on todennäköisempää pessimistisellä ajattelumallilla.

Asia on kuin se kuuluisa retkeilijöiden ja survivalistien ajatus, että “mitä enemmän kantaa, sitä mukavammin makaa”. Elämä on tasapainoilua. Taidolla siinä voi jopa onnistua!

Kaiken tavoitteena on selvitä tuhon päivänä. Mitä se on? Kuten Koraanissakin kuvataan (Suura 101, Jysähdyksen suura, RIVIT 1–5):

“Vyöryvä tuho! 

Miten hirveä on vyöryvä tuho! 

Ymmärrätkö, kuinka kauhea on vyöryvä tuho? 

Päivä, jolloin ihmiset ovat kuin hajoitettu sääksien parvi, 

ja vuoret kuin keritty villa.”

Sinä päivänä ei enää auta huutaa apua. Kaikki  apu oli saatavilla (ja hyvin varustelluista kaupoista ostettavissa). Sinä päivänä voidaan vain sanoa: Sinulla oli aikaa harjoitella ja valmistautua. Sinä käytit aikasi kaikkeen hetken hyvään. Nyt sinä kärsit!

“Mutta jos joku kuolleista…”

Jos et muuta keksi, osta kolme tonnia sokeria. Parempi se on tyhjää…

Jukka Solehmainen