Kuva 1. Kuva ei liity kirjoituksen alun esimerkkiin. Kuva: StockSnap.

Heräsin fuksirientojen jälkeisenä aamuna. Vielä jokseenkin puoliunessa ryömin kohti sängyn reunaa toistaakseni joka-aamuisen rituaalin, joka on varmasti tuttu lähes jokaiselle 2020-luvulla teknologian parissa elävälle ihmiselle. Tällä kertaa käteni kurotti pistorasian suuntaan turhaan. Edellisen yön muistot tulvivat mieleeni, kuin katselisin elämäni ikävimpiä tapahtumia filminauhalta. 

Älypuhelimeni oli lähtenyt pullonkerääjän matkaan Kaisaniemen puistossa. Sinä iltana vietin siellä aikaa historian ainejärjestön opiskelijoiden eli kronoslaisten kanssa. Puhelinta oli yritetty etsiä, mutta tuutorien ja muiden paikallaolijoiden kiitettävästä panoksesta huolimatta emme sitä enää löytäneet.

Siirryn nyt kuvaamaan takaisin käteni orpoutta ilman älypuhelinta, sillä siihen juontuu tälle kirjoitukselle keskeisimmän pohdinnan tulos. Ilman käteen lähestulkoon liimattua teknologista lisäkettä ihminen ei pärjää nykyisessä yhteiskunnassa. Älypuhelinhan sisältää nykyään lähes kaikki yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta elintärkeät sovellukset. Puhelimessa on kiinni muun muassa rahat ja terveys sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen suunnatut applikaatiot streakeineen. Äläkä unohda HSL- applikaatiota, jota ilman opiskelijat saavat liikkua pitkiä matkoja kohtuulliseen hintaan Helsingin kaltaisessa kaupungissa ainoastaan apostolinkyydillä. 

Tapahtunut sai minut pohtimaan kysymystä siitä, että miten älypuhelimien vallankumous on muuttanut maailmaamme peruuttamattomalla tavalla. Tätä tarkoitusta varten siirrymme pieneen historiakatsaukseen. Samalla tutustumme pariin keskeiseen historialliseen henkilöön, joita voidaan pitää erityisen tärkeinä puhelimen historialle.

Skottilaisen Alexander Graham Bellin (1847–1922) ura kuurojen opettajana vaikutti suuresti hänen kiinnostukseensa kehittää teoriaa äänen sähköisestä siirtämisestä laitteen avulla. Vuonna 1876 puhelin patentoitiin Bellin nimin ja siitä lähtien tuo patentti numero 174, 465 on ollut yksi tuottavimmista keksinnöistä koko liiketoiminnan historiassa.  

Kuva 2.  Alexander Graham Bell avasi pitkänmatkan puhelinlinjan New Yorkin ja Chicagon välille vuonna 1882. Kuva: Wikipedia Commons.

Ensimmäisissä puhelimissa ei tietenkään ollut internetiä, vaan pitkälle 1900-luvun lopulle saakka niillä pystyi ainoastaan soittamaan puheluita. Kannettavista puhelimista tuli käyttäjäystävällisempiä 1990-luvulla, kun yksi aikakauden suurimmista tehtailijoista nimeltään Nokia keskittyi tekemään niistä pienempikokoisia. 2000-luvulle tultaessa puhelimien käyttö levisi ja ne tulivat helpommin kaikkien saataville. Samoihin aikoihin The BlackBerry esitteli sähköpostin ja internetin puhelimeen yhdistettynä ominaisuutena, mikä loi pohjaa älypuhelimelle. Vuonna 2007 Apple Inc. julkaisi ensimmäisen älypuhelimen, iPhonen, joka oli tyyliltään kompakti kosketusnäytön ja tietokoneen yhdistelmä. iPhonen ja iPadin julkaisujen seuraukset muuttivat tietokonemarkkinoiden lisäksi tavan, jolla mediaa luodaan ja kulutetaan, jolloin voidaan puhua Post-PC- aikakauden alusta. Edellä mainitulle aikakaudelle tyypillisiä piirteitä ovat kannettavien laitteiden ohella niiden kyky toimia yhteydessä pilvipalvelu logiikalla pelaaviin sovelluksiin. 

Kuva 3.  Applen CEO ja keulakuva Steve Jobs (1955–2011) esitteli iPhone 4- mallia vuonna 2010. Kuva: Wikipedia Commons

Minä kuulun vielä siihen ikäluokkaan, että muistan lapsuudestani ajan ennen älypuhelinten vallankumousta. Käytin kommunikaation välineenä ala-asteella ollessani harmaata Nokian kapulapuhelinta, jonka viihdyttävin osuus oli soittamisen lisäksi matopeli. Lapsuuteeni kuuluvat muistot retkeilystä ja leikkimisestä metsässä sekä ystävien kanssa vietetystä yhteisestä ajasta ilman tarvetta selata sosiaalista mediaa. 

Minkälaiset asiat sitten voivat mennä niin sanotusti mönkään, jos somen liikakulutuksen haittavaikutuksia ei tunnisteta?  Sosiaalisen median ja erilaisten kuvanmuokkausohjelmien tultua suosituksi on erittäin vaikea sanoa, että missä määrin esimerkiksi sieltä tulonsa saavan vaikuttajan kuvia on editoitu. Sosiaalisen median voimistamat ulkonäköpaineet voivat pahimmillaan johtaa dysmorfisen ruumiinkuvan häiriöön (BDD).                                                                                                                                                                                                          Kuva 4.  Dysmorfisen ruumiinkuvan häiriö aiheuttaa vääristyneen kuvan omasta kehosta. Kuva: Wikimedia Commons.

Uusi teknologia tarjoaa ihmisille mahdollisuuden ikään kuin luoda oma identiteettinsä uudelleen suurelle määrälle erilaisia yleisöjä kerrallaan. Ajatelkaa lapsia, heidän vielä keskeneräiset aivonsa pyrkivät tulkitsemaan maailmaa, joka on todellisuudessa keinotekoisuutensa takia epätodellinen ja vieläpä vaaroja täynnä. 

Kuva 5. Älypuhelimeen mahtuu monenlaisia sosiaalisen median sovelluksia.  Täydellisyyttä hipovaan kauneuteen keskittynyt visuaalinen kulttuuri saattaa aiheuttaa ulkonäköpaineita erityisesti nuorille ihmisille, jotka eivät vielä osaa suhtautua internetissä näkemiinsä asioihin kriittisesti.  Kuva: Dalila Dalprat, Pexels.com. 

Sitten siirrytään tämän kolumnin viimeisiin sanoihin. Älypuhelin on tullut jäädäkseen ja hyvä niin, sillä se tarjoaa ihmiskunnalle mahdollisuuksia maailmanlaajuisten verkostojen ja yhteistöiden ylläpitämiseen. Sosiaalinen media itsessään on osoittautunut minulle hyödylliseksi työkaluksi: viestinnän tehtäviä hoitaessani olen huomannut, kuinka tehokkaasti somella voidaan tavoittaa yleisöä järjestettäviin tapahtumiin. Työelämän lisäksi älypuhelin toimii loistavana apuvälineenä helpottamassa arkea. Voin kaivaa esille maailman pienoiskoossa sieltä, kun tarvitsen matkadokumentteja. 

Miten sitten selvisin puhelimeni traagisesta menetyksestä? Vastaus ei ole yllättävä: ihmisten avulla. He seisoivat rinnallani auttamassa ja lohduttamassa, kun tarvitsin apua. Ystävälliset tuutorit auttoivat hankkimaan elintärkeiden kähvellettyjen esineiden tilalle uudet. Applikaatiot ladattiin uudestaan. Ja nyt kädessäni koreilee uusi puhelin. Nostakaamme siis perinteisempikin yhteisöllisyyden voima takaisin kunniaan! 

Kirjoittaja Lilian Kiander on Hämäläis-Osakunnan galleristi. Hän opiskelee Helsingin yliopistossa pääaineenaan historiaa. 

Kirjallisuus

Historythings.com (2021). “The History of the Cellphone.” 30.10. 2021.  The History of the Cellphone (historythings.com)

Huttunen, M. (2018). Ruuminkuvahäiriöt (Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö). Terveyskirjasto. Duodecim. Ruumiinkuvahäiriöt (dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö) – Terveyskirjasto

O’Reilly, T. (2011). Steve Jobs (1955–2011). Nature. (London), 479(7371), 42–42. 

Pancani, P., & Riva, P. (2020). The Psychology of Smartphone: The Development of the Smartphone Impact Scale (SIS). Assessment (Odessa, Fla.), 27(6), 1176–1197.

Pasachoff, N. (1996). Alexander Graham Bell: making connections. Oxford University Press.

Papacharissi, Z. (2010). A networked self-identity, community, and culture on social network sites. New York: Routledge.

Kuvat

Kuva 1. Matt, B. Stocksnap.io. Person Smartphone Free Stock Image. Viitattu 8.11.2022.  Person Smartphone Free Stock CC0 Photo – StockSnap.io

 Kuva 2. Wikipedia Commons. Viitattu 7.9. 2022.  File:Alexander Graham Telephone in Newyork.jpg – Wikimedia Commons

Kuva 5. Dalprat, D. 2019. Pexels.com. Viitattu 8.9.2022.   https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/muoti-henkilo-kadet-naine-2055500/

Kuva 4. Wikipedia Commons. Viitattu 7.9. 2022. File:Is this me mental disorder of looking.jpg – Wikimedia Commons

Kuva 3. Wikipedia Commons. Viitattu 7.9. 2022. File:Steve Jobs Headshot 2010-CROP (cropped 2).jpg – Wikimedia Commons