Hälläpyörä sai syksyisenä ja tihkusateisena lokakuun päivänä upean mahdollisuuden haastatella lehden entistä päätoimittajaa ja osakuntamme kunniajäsentä Pekka Haavistoa ulkoministeriön arvokkaissa tiloissa Katajannokalla.
Ministeriön turvatarkastuksen jälkeen ulkoministeri Haavisto ottaa allekirjoittaneen pirteästi vastaan ja kyselee mielenkiinnolla lehden kuulumisia. Haavisto ilahtuu kuullessaan Hälläpyörän ilmestyvän edelleen säännöllisesti neljä kertaa vuodessa ja tilaajiakin lehdellä olevan kunnioitettava määrä. Asetumme erääseen ulkoministeriön kokoushuoneista ja aloitamme haastattelun pienen smalltalkin jälkeen. 

Hälläpyörän toimitus sai asiaankuuluvat kulkuluvat ulkoministeriössä.

Muutos opiskelijoiden kokemiin paineisiin urasuunnitelmista

Haastattelun aluksi keskustelemme Haaviston omista lukioajoista sekä siitä, miten korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus on asettanut paineita nuorten tulevaisuuden suunnitelmille, joiden tulisi olla todistusvalinnan painoarvon kasvettua käytännössä jo lukioaikana selvillä. 

Haaviston mukaan lukiolaisten tulevaisuuden suunnitelmia koskeva tilanne oli hänen nuoruudessaan erilainen. Haavisto oli valmistautunut lukion jälkeen välivuoden pitämiseen, mutta tulikin yllätyksekseen valittua kirjoitusten jälkeen Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Omat kiinnostuksen kohteet olivat Haavistolla jo lukioaikana selvillä, mutta esimerkiksi yliopisto ja sen toiminta oli hänelle kuitenkin melko tuntematonta.

”Tulevaisuuden suunnitelmani eivät olleet lukioaikoina kovinkaan selvillä. Olin jo siihen aikaan kylläkin hyvin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja minua viisi vuotta vanhempi isoveljeni opiskeli Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, minkä seurauksena sinne hakeminen tuntui hyvin luontevalta.”, kertoo Haavisto. 

Haaviston mukaan hänen nuoruudessaan lukiolaisten tulevaisuuden suunnitelmiin ei liittynyt vastaavia paineita kuin nykyään. Siitä huolimatta toivat ylioppilaskirjoitukset – nykyajan tavoin – kuitenkin stressiä nuorille opiskelijoille. 

Monet opiskelijat ovat lähteneet opiskelemaan sitä alaa, mikä on hakuvaiheessa tuntunut kaikkein kiinnostavimmalta ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat saattaneet olla täysin auki jopa valmistumiseen saakka. Tänä päivänä kuitenkin edellytetään, että opiskelijoilla olisi jo opiskelupaikkaa valitessaan urasuunnitelmat valmiina. 

Haavisto kertoo, että hänen kohdallaan opiskelualan valintaan vaikuttivat hänen kiinnostuksen kohteet enemmän kuin tulevaisuudessa siintävät uramahdollisuudet. ”Sitä kuvastaa ehkä se, että päädyin hieman seilailemaan erilaisten pääainevalintojen kanssa. Taisin aloittaa sosiaalipolitiikasta, joka vaihtui opiskelujen aikana useaankin otteeseen”, muistelee Haavisto.

Näkemyksiä työelämän kannalta merkittävistä taidoista ja kokemuksista

Opiskelijoille on nykyään melko yleistä opiskella useita tutkintoja samaan aikaan. Myös Haavisto kertoo yhdessä vaiheessa opintojaan päätyneensä hakemaan ja myös pääsemään sisään kauppakorkeakouluun valtsikan lisäksi, mutta opinnot jäivät siellä kesken. Ajatuksena oli yhdistää talous- ja ympäristöaiheita, jotka olisivat saattaneet olla se ’tulevaisuuden juttu’, mutta näitä teemoja ei siihen aikaan kuitenkaan esimerkiksi kauppakorkeakoulussa hirveästi käsitelty. ”Ymmärrän hyvin niitä, jotka yhdistävät eri opintosuunnista ja korkeakouluista oppiaineita muodostaakseen mielenkiintoisia kombinaatioita”. 

Haavisto ajattelee eri oppiaineiden kombinaatioiden tuovan laajempaa tietopohjaa ja osaamista myös työelämää varten. Haavisto on itse rekrytoinut useita työntekijöitä muun muassa ministeriöihin ja kansainvälisiin tehtäviin, mutta toteaa, että työnantajan näkökulmasta tutkintojen määrä ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi ratkaisevaa ja että osaamista voi kartuttaa muillakin tavoin kuin tutkinnoilla. 

”Jokainen työkokemus on työnantajan näkökulmasta arvokas

”Saattaa olla ihmisiä, joilla on mennyt paljon aikaa eri tutkintojen tekemiseen ja sen seurauksena heillä on vähän työkokemusta. Pitkään esimerkiksi huolto-asemalla töissä olleella henkilöllä voi puolestaan olla näyttöä siitä, että hänellä on toimivat sosiaaliset suhteet ja hän pystyy asioimaan erilaisten asiakkaiden kanssa. Tämänkaltaisilla työkokemuksilla saattaa olla isokin merkitys työnhaun kannalta”. Haavisto korostaa kaikkea työstä saatua kokemusta ja lisää vielä, että myös harrastustoiminnalla on merkitystä, sillä se kertoo ihmisen sosiaalisuudesta, mikä on työelämässä hyvin tärkeä asia. ”Jokainen työkokemus on työnantajan näkökulmasta arvokas, olivat ne kuinka tavanomaisia tahansa. Niitä ei pidä piilottaa CV:ssä. Olen itsekin ollut töissä pullakuskina ja työnantajat osaavat arvostaa niitä, jotka ovat tehneet käytännönkin töitä”, toteaa Haavisto. 

Haavisto ajastaan Hämäläis-osakunnalla

Seuraavaksi siirrymme keskustelemaan Haaviston ajasta Hämäläis-osakunnassa. Vaikka Haavisto liittyi Hämäläis-osakuntaan, on hän allekirjoittaneen tavoin kotoisin Helsingin Munkkivuoresta. Haaviston mukaan hänen opiskeluaikoina Hämäläis-osakunnalle päädyttiin Tavastia-klubin houkuttelemana, jonka musiikkiprofiili poikkesi kaikkien muiden paikkojen musiikkiprofiilista. 

”Viikonloppuisin oli niin sanottua junttidiskoa, mutta arki-iltaisin klubilla soitettiin jazzia ja progressiivista rokkia”, Haavisto kertoo. Tavastian vaikutuksen lisäksi Haavistolla oli myös sukuperinteiden kautta juuria Hämäläis-osakuntaan, sillä hänen äitinsä sekä isoisänsä olivat myös olleet osakunnan jäseniä. ”Meidän valintaan vaikutti kuitenkin eniten ilmainen sisäänpääsy Tavastialle”, kertoo Haavisto pilke silmäkulmassa.

Pyysin Haavistoa kertomaan mitä osakuntatoiminta hänelle merkitsi ja minkälaista etua ja iloa siitä on hänelle ollut. Haaviston mukaan aktiivisuus ’Hämiksellä’ oli hänelle yksi etappi yhteiskunnallisessa toiminnassa. ”Oman aikamme suuria hankkeita osakunnalla oli uudelleenperustaa ’Hämäläis-osakunnan näyttelijät’, josta muodostui myöhemmin ’Ilves-teatteri’. Koitimme myös – tosin huonolla menestyksellä– muuttaa ampumakerhon tilat kirjakahvilaksi. Osakunnalla oli näihin aikoihin pienimuotoinen yhteiskunnallinen konflikti tämän johdosta”, kertoo Haavisto nauraen. 

Haavisto Hälläpyörän haastateltavana ulkoministeriössä 26.10.2022.

Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta osakunnalla Haavisto kertoo lisäksi sen, että osakunnan painokoneella on luotu muun muassa vuonna 1979 kohuttaneen Koijärvi-liikkeen materiaalit. ”Osakunnalla tapahtui paljon sen ajan yhteiskunnallista aktiivisuutta”, tiivistää Haavisto.

Aktiivisen osakunnan toimintaan vaikuttamisen ja Hälläpyörän päätoimittajuuden lisäksi Haavisto toimi myös osakunnan hallituksen jäsenenä ja sihteerinä, josta muodostui hänen mukaansa hyvä kontaktiverkosto.
Aikaisemmin osakunnan hallituksen jäsenet olivat olleet poliittisesti sitoutuneita, mutta Haaviston aikana siinä alkoi tapahtua murrosta ja Haavisto olikin ensimmäinen ei-poliittisilla tunnustuksilla valittu osakunnan hallituksen jäsen. 

Päätoimittamastaan Hälläpyörästä Haavisto muistaa sen, että päivänpolitiikkaan se ei ottanut kantaa, mutta ympäristö- ja yhteiskunnalliset teemat olivat lehdessä vahvasti esillä. ”Ennen omaa aikaani Hälläpyörä oli hyvin ’kirjallinen’. Lehdessä esiintyi muun muassa paljon Tuomari Nurmion runoja ennen kuin hänestä tuli laulaja”, muistelee Haavisto.
1980-luvun alussa osakunnan talousahdinko vaikutti myös Hälläpyörään ja Haaviston päätoimittama lehti jouduttiin muuttamaan tabloidi lehdeksi. ”Ulkoasulta lehti ei ollut kovin juhlava”. 

Hälläpyörän päätoimittajuuden vaihe oli Haavistolle hyvin kiireistä aikaa. Ennen Hälläpyörää Haavisto oli toiminut Komposti-lehden päätoimittajana vuosina 1979-1982 ja sen jälkeen vuosina 1982-1987 Suomi-lehden päätoimittajana. Samoihin aikoihin alettiin myös julkaisemaan Vihreä lanka-lehteä, jonka ensimmäinen päätoimittaja Haavisto oli.
Lehtien kustantaminen oli Haavistolle useita vuosia tärkeä yritysasia. ”Tavastialla taisimme tavata Miettisen ja Rami Kuusisen kanssa, jotka olivat tehneet Rumba-lehteä kaksi numeroa ja he olivat jo valmiiksi konkurssissa, kun päätimme illan pitkittyessä lähteä kustantamaan heidän lehteä ja solmimme ensimmäiset sopimukset”, kertoo Haavisto hymyillen. 

”Olin ajatellut, että minusta tulisi isona painotalon omistaja”, vastaa Haavisto nauraen kysyttäessä paloa journalismia kohtaan. ”Jos elämä ei olisi vienyt poliittiselle uralle, olisi kirjoittaminen ja lehtien kustantaminen ollut sellainen polku jolla saattaisin edelleen olla”. 

Päivänpolitiikan kautta siirtyminen kansainvälisen politiikan myrskynsilmään

Haavisto on tämän päivän kokeneimpia suomalaispoliitikkoja. Hän on toiminut kansanedustajana vuosina 1987-1995 ja vuodesta 2007 eteenpäin. Haaviston eduskuntatyöhön kuuluu toiminta Ulkoasiainvaliokunnassa (1990-1994, 2007-), ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan varajäsenyys 2015- ja Puolustusvaliokunnan jäsenyys 2007-2013. Ministerinä Haavisto on toiminut kolmesti: ympäristö- ja kehitysministerinä Paavo Lipposen I hallituksessa (1995-1999), kehitys- ja omistajaohjausministerinä Kataisen ja Stubbin hallituksessa (2013-2014) ja nyt ulkoministerinä Rinteen ja Marinin hallituksessa 2019-2023.

1980-luvun alku oli Haavistolle journalismin lisäksi tärkeää aikaa myös politiikan kannalta. ”Vuonna 1980 Vihreiltä tuli ensimmäiset ehdokkaat valtuustovaaleihin ja vuonna 1983 Vihreät saivat ensimmäiset paikkansa eduskunnassa Ville Komsin ja Kalle Könkkölän avulla.
”Itse toimin ensimmäisen eduskuntaryhmän ryhmäsihteerinä vuonna 1983. Tämä aika vei mennessään pyöriessäni eduskunnassa ja järjestäessäni Vihreiden avoimia ryhmäkokouksia, joihin kuka tahansa saattoi tulla. Yhtenä kertana kadulta osallistuttiin kokoukseen olutpullo kourassa”, kertaa Haavisto huvittuneena. 

Haastattelumme loppupuolella keskustelemme lyhyesti maailmanpolitiikasta. Julkisessa keskustelussa on ollut Ukrainan sodan seurauksena paljon puhetta kylmän sodan kaltaisten asetelmien paluusta maailmanpolitiikkaan ja kansainvälisen politiikan murroksesta. 

”Elämme nyt valtavien murroksien keskellä

Haaviston mukaan toisen maailmansodan ja kylmän sodan jälkeisestä järjestyksestä siirryttiin Berliinin muurien murtumiseen, jonka jälkeen suhteet muuttuivat joksikin aikaa entistä rauhanomaisimmiksi, mutta nyt ollaan keskellä kansainvälisten suhteiden murrosta. 

Haavisto toteaa, että kansainvälisiin suhteisiin ja maailmanpoliittiseen järjestelmään vaikuttavat monet eri tekijät. ”Yhdysvaltojen politiikassa ollaan nähty ’trumpilaisuutta’ ja sitä kautta isolationismin nousua. Yhdysvaltojen sitoutuminen Eurooppaan ei ollut Trumpin aikana yhtä voimakasta toisin kuin nyt Bidenin aikana.” 

Yhdysvaltojen lisäksi Haavisto korostaa Kiinan ja Venäjän roolia tässä murroksessa. ”Kiinassa erottuu Xi:n pitkä linja, jossa yhdistyy heidän käsitys markkinataloudesta sitoutettuna autoritaariseen hallintoon. Venäjän iso murros liittyy nähdäkseni heidän talouden kyvyttömyyteen uudistua, minkä seurauksena yhteiskuntaa pyritään uudistamaan keskusjohtoisella järjestelmällä. Elämme nyt valtavien murroksien keskellä”, Haavisto tiivistää. 

Euroopan unionilla on myös suuri vaikutus kansainväliseen politiikkaan ja Haaviston mukaan Euroopan unioni toimii jostain yllättävästä syystä parhaiten kriisien aikana. Hän nostaa esimerkkeinä unionin toiminnan silloin, kun Valko-Venäjän pyrki painostamaan Baltiaa pakolaisten siirtelyllä ja kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan tämän vuoden helmikuussa. ”Eurooppa löytää sielunsa ja yhteistoiminnan kyvyn näinä kriisien hetkinä paremmin kuin aikaisemmin”, toteaa Haavisto. 

Kansainvälisen politiikan ollessa murroksessa ja Suomen rajanaapurin sotiessa Euroopassa on ulkoministerin kalenteri ollut luonnollisesti erittäin täynnä muun muassa erilaisista kokouksista, diplomaattisista tapaamisista ja lehdistötilaisuuksista.
Haastattelin Haavistoa siitä, että mitkä taidot hän kokee kaikista tärkeimmiksi omassa työnkuvassaan. ”Politiikan näkökulmasta ’uusiutuminen’ on erittäin tärkeää. Itsekin olen ollut politiikassa mukana useita vuosikymmeniä ja on tärkeää pystyä ikään kuin uudistumaan. Pysyviä keinoja tähän on esimerkiksi avoimuus, uusien asioiden opiskelu, lukeminen ja maailman sekä sen tapahtumien seuraaminen ja uusien ihmisten tapaaminen”.
Näiden keinojen lisäksi Haavisto korostaa kansainvälisissä tehtävissä kunnioitusta erilaisia kulttuureja, uskontoja ja traditioita kohtaan. ”Asioista ei saa ajatella liian stereotyyppisesti. Täytyy olla valmiina kohtaamaan itsellekin uusia asioita”. 

”Ihmisiin on nimenomaan tärkeä olla yhteydessä silloin, kun he ovat ehkä oman uransa alhossa

Haavisto kokee myös kyvyn kommunikoida ja luoda erilaisia kumppanuuksia sekä yhteistyösuhteita hyvin tärkeäksi. ”Nämä kyvyt kestävät läpi ihmisten muuttuvien positioiden. Niin sanotun ’pitkän pelin pelaaminen’ on tärkeää. Olen itse pitänyt huolta yhteydenpidosta urani aikana tapaamieni ihmisten kanssa. Osalla on tapana poistaa yhteystiedot, kun poliitikko esimerkiksi menettää ministerin paikkansa. Tätä en suosittele. Ihmisiin on nimenomaan tärkeä olla yhteydessä silloin, kun he ovat ehkä oman uransa alhossa. Tällä tavoin rakentuvat pitkät suhteet”. Tämä Haaviston nostama neuvo pätee politiikan lisäksi erittäin hyvin myös kaikkien jokapäiväiseen elämään.

Hyvien ja mielenkiintoisten keskustelujen jälkeen alkaa haastattelullemme varattu aika loppumaan. Viimeiseksi pyydän Haavistoa vielä kertomaan parhaan tai hauskimman muistonsa opiskeluajoilta ja Hämäläis-osakunnasta. Haavisto nostaa esiin ”tuoreen painomusteen hajun osakunnan painokoneen ympärillä” sekä sen, että hämisläiset ovat aina mukana kaikessa.
”Tietysti myös Tavastian keikoilta löytyy loputtomasti hyviä muistoja”. Haavisto muistaa elävästi muun muassa yhden Tavastia-illan, jossa Juice Leskinen kävi keikkansa kesken dialogia Pelle Miljoonan kanssa. ”Pelle huusi lavan takaa Juicelle ’Vanha pieru!’, johon Juice vastasi lavalta että ’Yksi vanha pieru on parempi kuin bussillinen uusia!’. 

Kuka?
Pekka Haavisto

• Syntymäaika ja paikka: 23.3.1958, Helsinki.
• Koulutus: ylioppilas (Munkkivuoren yhteiskoulu 1976).
• Suomen Ulkoministeri 2019-
• Kansanedustajana: 1987-1995, 2007-
• Vihreiden puheenjohtajana 1993–1995, 2018-2019.
• Toiminta Hämäläis-osakunnassa: Liittynyt osakuntaan vuonna 1976. Toiminut muun muassa hallituksen jäsenenä (1978-1979), sihteerinä (1982) ja Hälläpyörän päätoimittajana (1983). Saanut osakunnan harrastusmerkin (1979).

Pekka Haavisto. Kuva: Touko Sipiläinen.

Olli Narinen