Paljon on ehtinyt tapahtua niin osakunnalla kuin myös maailmalla edellisen Hälläpyörän ilmestymisen jälkeen. Syksy toi tuttuun tapaan yliopistolle taas joukon uusia opiskelijoita, joista monet ovatkin löytäneet tiensä Hämäläis-osakunnalle. Toivottavasti ensimmäinen opiskelijasyksy on sujunut kaikilla mallikkaasti! Kuukausien vieriessä vauhdikkaasti eteenpäin saattavat ajatukset joululoman alkamisesta pyöriä opiskelijoiden mielissä. Kohta onkin ansaitun tauon paikka.

Hälläpyörän vuoden viimeisen lehden teemana on muutos, jota monet lehden kirjoituksistakin heijastelevat. Lehdestä löytyy muun muassa entisen päätoimittajan ja Suomen nykyisen ulkoministerin Pekka Haaviston henkilökuvahaastattelu, näkemyksiä ilmastoaktivismin ja vastuullisuuden muutoksesta, pohdintaa älypuhelimien ja internetin vaikutuksista ihmisiin sekä keskustan opiskelijaravintoloiden arvostelukirjoitus. Osakuntaelämää-palsta on mukana myös tässä lehdessä ja tällä kertaa se kattaakin pitkähkön ajanjakson Koivuniemen kesästä aina tämän syksyn tapahtumiin.

Suuria muutoksia maailmantilanteeseen ovat aiheuttaaneet viime aikojen mullistuksista koronapandemia, Ukrainan sota, energiakriisi, äärioikeiston poliittinen nousu ja inflaatio. Globalisaation taantuman voi nähdä näiden kehityskulkujen yhteisenä seurauksena ja se puolestaan heijastelee merkittävää muutosta jopa ihmisyydessä: asioita ja ongelmia ei pyritä ratkaisemaan yhdessä, vaan sen sijaan  ”every man for himself” -ajattelutapa näyttää yleistyneen maailmalla. 

Koronan alkuvaiheissa virus pyrittiin tukahduttamaan muun muassa vähentämällä kansalaisten liikkuminen valtioiden välillä minimiin. Kiinalaiset huolestuttivat länsimaita sulkemalla tehtaitaan sairastapauksien pelossa, mikä uhkasi muun muassa tärkeiden mikropiirien ja -sirujen saapumista Eurooppaan. Tämän seurauksena länsimaat ovatkin siirtäneet teollista tuotantoaan takaisin kotimaihin.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan mursi puolestaan ajatuksen siitä, että valtioiden välisillä taloudellisilla kytköksillä pystyttäisiin ehkäisemään konflikteja, kriisejä ja sotia. Saksan ja Angela Merkelin poliittinen doktriini Venäjän taloudellisesta kytkemisestä Eurooppaan ajautui helmikuun lopussa pahasti kiville.
Venäjän toiminnan seurauksena monet länsimaat ovatkin alkaneet arvioimaan uusiksi suhdettaan Kiinaan, joka omistaa Euroopassa merkittävän määrän muun muassa infrastruktuuria, satamia, lentokenttiä, rautateitä ja tuulipuistoja. Tämän kehityksen taustalla on presidentti Xi Jinpingin aloittama ”Belt and road” -hanke, jonka tarkoituksena on etsiä logistiikkareittejä Kiinasta Eurooppaan. Näiden avulla Kiina pystyisi halutessaan kiristämään Eurooppaa poliittisesti ja uhkaamaan sen huoltovarmuutta erilaisissa kriisitilanteissa.
Saksa toimii länsimaiden uudessa suhtautumisessa Kiinaan kuitenkin EU-maiden outolintuna, sillä liittokansleri Olaf Scholz vieraili virkamiestensä kanssa Kiinassa marraskuun alussa, jonka jälkeen Xi Jinpingin ilmoitti maiden yhteistyön syvenevän entisestään. Tapaamista ennen olivat maat jo sopineet muun muassa Hampurin satama-alueen osittaisesta myynnistä eräälle kiinalaiselle yhtiölle.

Energiakriisin seurauksena valtiot ovat pyrkineet keskittymään oman energiansaannin turvaamiseen. Energiansaannin estämisellä pystytään lamauttamaan kokonaisia yhteiskuntia, minkä takia juuri Kiinan omistukset esimerkiksi Euroopan tuulipuistoissa ovat herättäneet keskustelua ja valtioiden omavaraisuutta energiantuotannossa ollaan alettu korostamaan.
Muutos ajattelussa ydinvoimaa kohtaan vahvistui energiakriisin seurauksena. Olkiluodon kolmas ydinreaktori koki aikanaan kovaa vastustusta Suomessa, mutta nyt monet ovat pyörtäneet aikaisempia lausuntojaan sen suhteen. Kunhan kolmas reaktori alkaa tuottamaan sähköä täydellä teholla, on Suomen asema energiakriisissä huomattavasti helpompi. 

Muutosta on havaittavissa myös valtioiden ja kansalaisten toiminta- ja ajattelutavoissa. Globalisaation taantuman vaikutukset näkyivät syksyllä konkreettisesti äärioikeiston menestyessä vaaleissa eri puolilla Eurooppaa. Äärioikeistolaisista puolueista Ruotsidemokraatit voitti valtiopäivävaalit Ruotsissa ja Italian parlamenttivaaleissa juhli puolestaan Fratelli d’Italia, jonka juuret löytyvät fasismista. Fratelli d’Italian puheenjohtaja Giorgia Meloni onkin kehunut Italian entistä fasistijohtajaa Benito Mussolinia (1883-1945) ”Italian parhaaksi poliitikoksi puoleen vuosisataan”. Äärioikeiston ja nationalismin nousu Euroopassa nostaa esiin huolestuttavia yhtäläisyyksiä maailmansotien väliseltä ajalta. 

Kuluneen vuoden aikana on pääkirjoituksissa tarkasteltu Ukrainan sodan kehitystä, joten lienee paikallaan ottaa se esille myös tässä vaiheessa, niin merkittäviä vaikutuksia sillä on eurooppalaisten elämään.
Länsimaiden tuki ja ukrainalaisten urhea taistelu raakalaismaista hyökkääjää vastaan on alkanut tuottamaan tulosta. Syksyn aikana Ukraina on onnistunut valloittamaan takaisin laajojakin alueita Itä-Ukrainasta, viimeisimpänä Hersonin kaupungin, joka oli ollut Venäjän hallussa sodan ensimmäisistä viikoista lähtien. 

Ukrainan sodalle ei kuitenkaan näy valitettavasti loppua ainakaan lähitulevaisuudessa. Rauhan solmiminen on varmasti kaikkien toiveena, mutta toisaalta Venäjälle ei voi antaa tuumaakaan Ukrainan maaperästä, sillä se vahvistaisi Putinille sen, että sotimalla voidaan vaikuttaa valtioiden suvereniteettiin.
Putinin syyskuun lopussa julistaman ”osittaisen” liikekannallepanon seurauksena tavallisten venäläisten kritiikki sotaa kohtaan on kasvanut, nyt kun siviilitkin joutuvat rintamalle kuolemaan. Heikosti sujuneet sodat ovat aiheuttaneet Venäjällä aikaisemminkin yhteiskunnallista kuohuntaa. Vuosien 1904-1905 Japania vastaan käydyn tappiollisen sodan jälkeen syntyi Venäjällä paljon mellakoita ja tsaarin valta oli uhattuna – reilu kymmenen vuotta myöhemmin Nikolai II joutuikin luopumaan kruunustaan muun muassa ensimmäisen maailmansodan huonon sotamenestyksen seurauksena. Neuvostoliiton heikosti sujunut sota Afghanistanissa vuosina 1979-1989 johti myös muutamaa vuotta myöhemmin sen romahdukseen. Toivoa sopii, että Ukrainan menestymisen seurauksena Putininkin hallinto näkisi viimeiset päivänsä Venäjällä.

Edellä mainittujen tapahtumien lisäksi maailmalla jyllää myös inflaatio, joka vaikuttaa konkreettisesti kaikkien elämään, myös opiskelijoiden. Muun muassa opiskelijaravintoloiden annoksien hinnat ovat nousseet 50 sentillä. Tämä saattaa aluksi tuntua pikkurahalta, mutta jos ravintoloissa syö kaksi kertaa päivässä ja kuutena päivänä viikossa, kutistuu opiskelijan kuukausibudjetti yhtäkkiä 24 eurolla kuukaudessa, mikä alkaa lähennellä esimerkiksi jo yhtä HSL:n kuukausilipun hintaa. Ruoan lisäksi monien vuokrat ovat saattaneet nousta ja kallistuneet sähkölaskutkin verottavat budjettia entisestään. Jotta rahat riittäisivät elämiseen, on opiskelijoiden käytännössä pakko joko työskennellä opintojen ohessa tai sitten käyttää opintolainaa.
Inflaatio tulee todennäköisesti tasaantumaan pikkuhiljaa, mutta Valko-Venäjällä päädyttiin jo alkusyksystä diktaattori Lukashenkan toimesta ääriratkaisuun ottamalla mallia antiikin Roomasta, jossa keisari Diocletianus oli kieltänyt hintojen nousun inflaation aikana! Ratkaisu ei luonnollisesti toiminut antiikin Roomassakaan mustan pörssin alkaessa kukoistamaan ja hintojen noustessa entisestään. 

Vuoden viimeisinä sanoina Hälläpyörän toimitus haluaa kiittää kaikkia lukijoitaan lehteä kohtaan osoitetusta mielenkiinnosta. Lehti palaa uudella kokoonpanolla taas ensi vuoden puolella!

Helsingissä 30.11.2022

Olli Narinen