Olin alle kouluikäinen kun kysyin äidiltäni, että miksi tiikereiden pitää kuolla kun ihmiset voisivat kuolla niiden sijaan?

Tuolloin oli 90-luku. Aika, kun muovinkierrätyspisteitä ei ollut vielä edes Prismojen pihoilla, kompostointi oli vain keino säästää jätteidenkuljetuksen kustannuksissa ja eräässä sipoolaisessa perheessä alettiin kierrättää jogurttipurkkien kansia vain siksi, että muksu luki lapsille suunnatusta kierrätyskirjasta sen olevan tärkeää. En muista kirjan nimeä, mutta muistan siinä olleen sinivalaan.

Pelko luontokadosta iskostui mieleeni samalla kun ihastelin joka lauantai ”Avaran luonnon” esittelemää elämän kirjoa. Luulisi, että minusta olisi tullut aktivisti, mutta minusta tulikin yksittäinen pieni ihminen yrittämässä tehdä hyviä valintoja maailmassa, jonka ongelmat tuntuvat liian suurilta edes käsitellä. On vaikea olla lannistumatta kun katsoo miten vaikeaksi vaikkapa muovin välttely on tehty ruokaostoksilla.

Olemme jo pitkään tienneet kuinka valtavasti ihmiset muokkaavat maapalloa. Vaikka jotkut vielä jaksavat puhua luonnollisesta lämpötilavaihtelusta ja aikaisemmista massasukupuutoista. Hiilen poltto yhdistettiin negatiivisiin ilmastovaikutuksiin jo vuonna 1912 Popular Mechanics lehden artikkelissa.* Niin kauan kuin muiden kulutustottumuksilla voi kääriä voittoa, on kuitenkin olemassa syy tehdä kuluttamisesta aina helpompaa. Vaikka yrittäisi tehdä hyviä valintoja, valinnat tehdään ylikulutukseen ja saastuttamiseen perustuvassa järjestelmässä.

Kun Elokapina tukkii Mannerheimintien tai joku keitottaa korvaamattoman arvokkaan taideteoksen, tekee hetken mieli kiittää. Vihdoin joku tekee jotain.

Sitten palaan todellisuuteen. Vaikka näyttävät protestit saavat ihmiset keskustelemaan, uutisissa niiden sanoma tuntuu pelkistyvän pelkäksi oireiluksi tästä todellisuudesta. Vaatimuksiksi julistaa ilmastohätätila ilman varsinaista suunnitelmaa siitä, mitä se tarkoittaisi. Se, että protestien sisältö jää julkisessa keskustelussa ohueksi, hyödyttää kaupankäynnillä holtittomia rikkauksia keräileviä ihmisiä. “Nämä nyt ovat näitä nuoria, joilla ei ole käsitystä elämän realiteeteista.” Muutosta ei tarvitse siis tehdä, kulutusjuhla voi jatkua ja jokainen tekemäni ostos rikastuttaa jotakuta.

Kyllä maailma silti muuttuu. Kasvisruokavalio on aivan muutamassa vuodessa yleistynyt niin paljon, että uusia kasvisvaihtoehtoja tutuille tuotteille kehitellään koko ajan. Rahastosijoittajille tarjotaan kilvan vastuullisia rahastoja ja jopa Ikea on lanseerannut kiertotalouteen perustuvaa liiketoimintaa. Tämä ei olisi mahdollista, ellei maailmassa olisi paljon ihmisiä huolissaan tulevaisuudesta ja yrittämässä tehdä parempia valintoja. Maailman päättäjät ovat saaneet sovittua ilmastotavoitteista. Ne eivät ehkä vielä ole riittäviä, mutta ne ovat askel oikeaan suuntaan.

En uskalla toivoa vielä liikoja, mutta seuraan ilolla tapahtuvaa muutosta. Yritän etsiä esimerkkejä asioista, jotka ovat nyt paremmin, ja valaa niiden varaan uskoa tulevaisuuteen. Ehkä jos maailmassa on riittävästi ihmisiä yrittämässä parhaansa, voimme vielä selvitä.

Jos emme, niin maapallolla on elämää meidän jälkeemme.

Heli Parviainen