Lähe Hämeesee! on juttusarja, jossa matkailaan läpi Hämeenmaan ja jaetaan kokemuksia paikallisesta kylttyyristä.

Teksti ja kuvat: Laura Kääntee

Orivesi on hämäläinen pikkukaupunki, joka sijaitsee Tampereen liepeillä. Tilastojen mukaan siellä asuu vähän alle 9000 ihmistä. Oriveden virallisten nettisivujen mukaan kaupungilla on tarjottavana matkailijoille 90 nähtävyyskohdetta, joista
suurin osa liittyy tavalla tai toisella luontoon ja mökkeilyyn. Orivedellä on yli 300 järveä ja kaksi kuuluisaa luonnonsuojelualuetta – Eräpyhä ja Pukala. Urhea journalistisieluni sekä aktiivinen kandin välttely kuitenkin toivat minut Orivedelle, ja vielä lievän lumimyrskyn keskelle. Kokemus oli kuitenkin kasvojen jäätymisen arvoinen!

Ellet omista autoa, Helsingistä Orivedelle pääset parhaiten junalla; ensin kaukojuna Tampereelle ja sieltä taajamajunalla Orivesi (keskusta) -asemalle. Junasta astuessa ensimmäiseksi näkee Googlen mukaan yrityspuiston eli paikan, jossa on
omakotitaloja ja kivasti puita. Ydinkeskustaa lähestyessä voi törmätä sekä perinteikkäisiin taloihin sekä betonilaatikoihin (kirjoittaja arvostaa kaikkia arkkitehtuurityylejä). Matkan varrella tulee myös pari kirkkoa vastaan, niitä on Orivedellä on silloin tällöin palanutkin. Joskus taustalla on ollut vahinko, joskus tuhopoltto. Juuri jälkimmäisen uhriksi joutui vanha puukirkko, josta jäi jäljelle vain 1780-luvulla rakennettu kellotapuli. Palanut kirkko oli Suomen vanhimpia puukirkkoja, mutta men tyksistä sikseen. Orivedellä on oma lukio sekä ammattiopisto Tredun yksikkö.

Orivedellä on myös vuosien mittaan järjestetty erilaisia taiteeseen liittyviä tapahtumia, joista suosituin on elokuvafestivaali Reikäreuna. Käsityötaide on myös ollut paikallisten mieleen. Orivedellä on pitkään toiminut taideopistoja sekä tatokeskuksia. Juuri rakkaus käsitöitä kohtaan sai paikalliset aktiivit perustamaan Villasukkajuoksun Suomenmestaruuskisat. Taustalla oli myös tarve keksiä kaupungissa vieraileville liikunnallista tekemistä – käsitöiden ja liikunnan yhdistäminen johtikin
menestykseen. Kisat järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2019 ja paikalla oli yli 350 osallistujaa, joista suurin osa olivat ulkopaikkakuntalaisia.

Moinen turismi on hyväksi kaupungin taloudelle ja ylipäätänsä ilmapiirille, sillä kisa-alueella paikalliset myyvät ruokaa ja
käsitöitään. Samalla vierailija pääsee uppoutumaan pienkaupungin tunnelmaan. Hauskasti toteutetusta talviliikunnasta tuli Oriveden brändi – nyt kaupungista puhuttaessa etuliitteenä käytetään villasukkaa. Paikalliset ovat ylpeitä tapahtumasta ja yhteisvoimin vuosittain tapahtuman tematiikan mukaisesti koristelevat kaupunkinsa keskustaa.

Pandemia ja ennalta-arvaamaton lumikeli ovat kieltämättä vaikuttaneet Villasukkujajuoksun SM-kisojen järjestelyihin. Utelin paikallisilta aktiiveilta kisan historiasta, ja he kertoivat osallistujamäärän vähentyneen erityisesti pandemian aiheuttamien taukovuosien takia. Aamupäivällä kisa-alueella vallitsikin pessimismi; veikattiin, että paikalle tulisi vajaa 30 ihmistä, mikä on noin kymmenen prosenttia perinteisestä osallistujamäärästä. Hyviä uutisia joutui kuitenkin odottamaan. Jälkeenpäin selvitin, että kisoihin osallistui noin 200 ihmistä.

Kisa-alueella pääsi juttelmaan eduskuntavaalien hengessä eri puolueiden edustajien kanssa. Muun muassa vasemmistoliitto, vihreät ja keskusta olivat pystyttäneet telttansa näkyvälle paikalle. Ilmeisesti kokoomuksella on Orivedellä suuri kannatus, mutta vasemmistoliiton suosio näyttää kasvavan. Kirjoittaja yrittää olla mahdollisimman puolueeton, mutta vasemmistoliiton edustajat olivat hyvin ystävällisiä ja antoivat karkkia.

Omistautuneena tulitikkujen kerääjänä ostin tapahtuman logolla koristetun tulitikkurasian. Lisäksi halusin itselleni perinteiset Orivesi-villasukat. En todennäköisesti koskaan tule niissä juoksemaan, mutta hienot ne ovat!
Ostokset pystyi maksamaan kortilla tai käteisellä, jälkimmäistä suosittiin enemmän, sillä maksupääte oli hämäläiseen tapaan hidas (kyseinen vitsi on varastettu myyjältä). Pankkiautomaatilla tuli kuultua lisää paikallisten huumoria; jokaiselta automaatilta käyvältä udeltiin, että “jokos on rahat loppu”.

Kisailijoita oli laidasta laitaan ja juoksijoiden motivoituneisuus sekä kilpailuhenki oli kohdallaan. Kilpasarjat olivat jaettu iän ja sukupuolen mukaan, mutta oli myös kilpasarjoja. Kilpailijoillaan oli yllään kekseliäitä asuja. Useamman osallistujan
kohdalla kisat eivät olleet ensimmäisiä. Itselleni on suuri mysteeri, miten ihmisten
jalat sietävät lumella juoksun. Kuulemma salaisuus piilee tuplavillasukissa.

Vietin Orivedellä yhteensä vain pari tuntia, mutta hyvä mieli jäi loppuviikoksi, vaikka
kandi ei edistynyt senttiäkään. Välillä elämässä on otettava pieniä taukoja, jotta
jaksaa juosta lumessa pelkissä villasukissa kohti asettamaansa tavoitetta.