Teksti ja kuvat: Olli Narinen

”…formez vos bataillons, marchons, marchons, qu’un sang impur abreuve nos sillons” 

Mennyt kevät on kulunut Ranskassa melko vahvasti maan kansallislaulun mukaisissa tunnelmissa, jossa kansalaisia muun muassa kehotetaan nousemaan aseisiin ja muodostamaan pataljoonia tyranniaa vastaan. Presidentti Emmanuel Macronin hallinnon väkisin läpi runnoma eläkeuudistus on nostattanut koko maassa kunnon kalabaliikin, joka on näkynyt melko paljon vaihto-opiskelijankin arjessa täällä Bordeaux’ssa.  

Ranskalainen hyvinvointivaltio ja sen  eläkejärjestelmä kohtaa samat ongelmat monien muiden eurooppalaisten valtioiden kanssa. Väestön vanhentuessa ja elinajan pidentyessä täytyy työikäisen väestön yksinkertaisesti pysyä nykyisessä järjestelmässä pidempään työelämässä, jotta jo vapaalle siirtyneen väestön eläkkeet saadaan maksettua.  
 

Ranskan eläkejärjestelmää muokattiin viimeksi vuonna 2010, jolloin eläkeikä nousi 62 vuoteen. Viime vuosina järjestelmän uudistamisesta on tullut maan hallinnon keskeisimpiä tavoitteita. Uudistusta yritettiin jo vuoden 2019 loppupuolella, jolloin koronapandemia laittoi kuitenkin kapuloita rattaisiin. Vuoden 2022 presidenttivaaleissa eläkejärjestelmän uudistaminen oli puolestaan yksi Macronin vaalilupauksista ja tammikuussa 45-vuotias presidentti ryhtyikin tuumasta toimeen. Nykyisen uudistuksen seurauksena täysimääräisen eläkkeen voisi saada 62 vuoden iän sijaan 64-vuotiaana. Tämän lisäksi täyden eläkkeen saaminen edellyttäisi kansalaisilta myös 43 vuoden yhtäjaksoista työuraa. Mikäli työuran pituus ei täytä 43 vuoden putkea, pääsee eläkkeelle vasta 69-vuotiaana, jolloin eläkkeen määrä ei myöskään ole täysimääräinen.  

Laajat lakot ja mielenosoitukset alkoivat jo alkuvuodesta, kun uutiset eläkeuudistuksesta nousivat julkiseen keskusteluun. Eniten mielenosoitukset ja lakot ovat näkyneet suurkaupungeissa, joissa esimerkiksi julkinen liikenne on seisahtunut, moottoriteitä on suljettu ja mielenosoittajat ovat ottaneet yhteen mellakkapoliisien kanssa. Roskakuskien lakkoilun seurauksena kuvat jätteeseen hautautuneista pariisilaisista kaduista ovat monelle varmasti myös tuttuja. 
 

Ranskassa tiistai ja torstai ovat perinteisiä lakkoilu- ja mielenosoituspäiviä. Tälle on syynä se, että viikonloppuisin rentoudutaan rankan työviikon jälkeen, maanantai nähdään liian aikaisena viikonpäivänä mielenosoituksille, keskiviikko on peruskoululaisten vapaapäivä ja perjantaita puolestaan pidetäänkin jo osana viikonloppua. Tai näin ainakin yliopistomme professori kertoi ranskalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa käsittelevällä konferenssikurssilla.  

No miten nämä lakot ja mielenosoitukset ovat sitten vaikuttaneet elämään täällä Lounais-Ranskassa?  

Eniten lakot ja mielenosoitukset ovat vaikuttaneet arkipäivän opiskeluun ja akateemiseen kalenteriin, sillä mielenosoituspäiville osuvien kurssien luennot ovat olleet ”banalisées”. Monet opiskelijat ovat olleet aktiivisesti osoittamassa mieltään eläkeuudistusta vastaan ja lakkopäivien luennoilla on ollut tavanomaista vähemmän osallistujia. Täten mielenosoitukset ovat myös vaikuttaneet paljon kurssikokeiden sisältöön, sillä yliopiston johdon päätöksen mukaisesti kokeissa ei voida tentata lakkopäiville osuneiden luentojen sisältöjä. Esimerkiksi yhden nykyajan talouskysymyksiä käsittelevän kurssini luennot olivat juuri tiistaisin, minkä seurauksena mielenosoitukset vaikuttivat vahvasti sen sisältöön – 12 luentokerrasta ainakin kolme peruttiin kokonaan ja muutamissa muilla luennoilla ei puolestaan ollut läsnäolopakkoa.  

Mielenosoitukset ovat näkyneet opiskeluarjessa pelkästään läsnäolojen seuraamisen mitätöimistä rankemminkin. Maaliskuussa kampuksemme oli muutamia päiviä suljettuna, sillä opiskelijat olivat tuoneet muun muassa aitoja, roskiksia ja muuta rojua sisään- ja uloskäyntien eteen. Joukko opiskelijoita valvoi kampuksen ulkopuolella, ettei yliopiston sisään mentäisi ja ettei esteitä siirrettäisi pois.

Yliopiston johto päätti neuvotella asiasta opiskelijoiden muodostaman toimikunnan kanssa ja kampus päätettiin turvallisuussyistä sulkea muutamaksi päiväksi – palohälytyksen sattuessa uloskäyntien sulku olisi nimittäin muodostanut turvallisuusriskin.  

Suurin osa opiskelijoista on ollut täysillä mukana mielenosoituksissa. Kampuksella on muun muassa pidetty musiikkiesityksiä ja keskustelutilaisuuksia. Eräänä päivänä ollessani kirjastossa opiskelemassa kuulin yhtäkkiä kampuksen atriumista kovaa meteliä rumpujen, trumpettien ja muiden soitinten pauhatessa. Koulun bändi oli päättänyt pitää noin puolituntia kestävän orkesteriesityksen osana mielenosoituksia. Täytyy sanoa, että vaikka orkesteri soitti tahallisesti mahdollisimman sekalaista ja kovaäänistä ”musiikkia”, oli  soittajilla kuitenkin pilke silmäkulmassa ja esitys melko koominen. 

Toinen mielenkiintoinen tapahtuma sattui maaliskuisena maanantaina, jolloin luennoille osallistuminen ei ollut pakollista. Euroopan historiaa käsittelevän kurssini opettaja ei ollut lähettänyt mitään viestiä luennon perumisesta, joten olin tullut normaalisti luennolle – kuten suurin osa muistakin kurssin opiskelijoista. Luento sujui puoleenväliin saakka tuttuun tapaan, kunnes käytävällä kulkenut opiskelijaryhmä huomasi salin oven ollessa auki, että luentomme oli normaalisti käynnissä. Hetken päästä tämä ryhmä tuli megafonin kanssa kuuluttamaan, että opiskelijoilla ei ole läsnäolopakkoa luennolla ja voisimme lähteä kotiin. Kurssin opiskelijat eivät juurikaan reagoineet tähän ja opettaja jatkoi ilmoituksen jälkeen luennoimista. Noin 5 minuutin kuluttua ryhmä tuli uudestaan keskeyttämään luennon – tällä kertaa useamman vahvistuksen kera. Mieltä osoittaneet opiskelijat lauloivat muun muassa eläkeuudistusta vastustavia viisuja kaiuttimen pauhatessa taustalla. Kurssin opiskelijat kuitenkin vain  katsoivat toisiaan hämmentyneen ja huvittuneen oloisina mielenosoittajien laulaessa muun muassa siitä, miten meidän tulisi lopettaa tuijottaminen ja liittyä heihin nousemalla ylös. Tämän lisäksi yksi opettajakin tuli käytävältä tanssimaan mieltään osoittavien opiskelijoiden kanssa. Kurssini opettaja ei kuitenkaan yhtynyt mielenosoittajien toimintaan, vaan katsoi touhua muutaman minuutin, kunnes päätti kiusaantuneen ja tuohtuneen oloisena keskeyttää luennon.
 

Vaikka monet opiskelijat ovatkin osoittaneet vahvasti mieltä eläkeuudistusta vastaan, eivät kaikki opiskelijat – saatikka sitten opettajat – ole olleet kuitenkaan yhtä innokkaasti nousemassa barrikadeille. Keskeytetyn luennon opiskelijoista yksi pohti opiskelijoiden mielenosoituksista tulevaa sosiaalista painetta ja osa puolestaan tuumi niitä ison mittakaavan hyötyjä, joita parinkymmenen opiskelijan kokoisen luennon keskeyttäminen tuo eläkeuudistuksen vastaisen taisteluun.  

Vaikka eläkeuudistus on edennyt etappi etapilta eteenpäin, ovat ranskalaiset kuitenkin jatkaneet sinnikkäästi mielenosoittamista ja lakkoilua, Tähän mennessä kiivaimmat mielenosoitukset nähtiin Macronin hyödyntäessä Ranskan perustuslain kiisteltyä 49.3 pykälää, jonka avulla äänestys eläkeuudistuksen hyväksymisestä ohitettiin maan parlamentissa. Macron turvautui kyseiseen pykälään, sillä ennusteiden mukaan uudistus olisi saattanut kaatua parlamentin äänestyksessä. 
Tämän seurauksena Macronin toiminta nähtiin demokratian vastaisena, ja, kansa raivostui.  

Vandalismia ja mielenosoittajien intensiivisiä yhteenottoja poliisin kanssa on nähty täällä Bordeaux’ssakin. Muun muassa kaupungin talon puuportit sytytettiin maaliskuussa tuleen. Tämänkaltainen vandalismi ei kuitenkaan saa ranskalaisten keskuudessa kannatusta – päinvastoin, monet alkoivat kaupungintalon porttien polton jälkeen kritisoimaan riehuvia mielenosoittajia barbaareiksi. Täytyy toki muistaa, että mielenosoitukset tarjoavat monille huligaaneille – joilla saattaa olla elämässään useampikin asia huonolla tolalla – hyvän mahdollisuuden riehumiseen ilman sen suurempia sanktioita.  

Olen useaan otteeseen pohtinut sitä, mistä esimerkiksi ranskalaisten ja suomalaisten väliset erot mielenosoituskulttuurissa johtuvat. Olemmeko me suomalaiset oikeasti vain niin juroja, että emme ole samalla lailla tottuneet tuomaan omaa mielipidettämme julkisesti esille? Eläkeuudistus toimii tässä malliesimerkkinä, sillä hyvä jos asia edes tuli Suomessa julkisessa keskustelussa sen kummemmin esiin, kun uusi eläkeuudistus astui vuonna 2017 voimaan. Ranskassa puolestaan samankaltainen uudistus saa miljoonat kansalaiset kaduille osoittamaan mieltään. Toki Suomessakin nähdään silloin tällöin mielenosoituksia, mutta paljon hillitymmässä ja omasta mielestäni asiallisemmassa mittakaavassa. Mielenosoittaminen on kansalaisten elintärkeä perusoikeus, mutta julkisten tilojen tuhoamista, roskisten polttamista ja muuta yleistä vandalismia en kuitenkaan kannata. Toki äärimmäisissä tapauksissa, kuten esimerkiksi Venäjän kaltaisten terrorististen valtioiden hallituksien kaatamisessa, sitä voi katsoa läpi sormien.   

 
Ranskan historialla on varmasti suuri vaikutus maan mielenosoituskulttuuriin, eikä Ranskan suuren vallankumouksen vaikutuksia voi poissulkea. Mielenosoituksissa on muun maussa näkynyt kylttejä, joissa vannotaan vuoden 1789 hengen palauttamista nyky-yhteiskuntaan. Pariisissa mielenosoittajat ovat myös laulaneet Ludvig XVI:n mestaamisesta vuonna 1793 ja siitä, kuinka Macronia odottaa sama kohtalo, jos hän ei peru eläkeuudistusta. 
Mielenosoituksissa onkin eläkeuudistuksen vastustamisen lisäksi nähty tyytymättömyyttä pelkästään Macronin tapaan harjoittaa politiikkaa. Häntä nimitellään ylimieliseksi itsevaltiaaksi, joka ei kuuntele kansaa. Macronin ele riisua kallis kello pois ranteestaan eläkeuudistusta puolustavan puheensa aikana heitti lisää bensaa liekkeihin.  

Pohdintaa ranskalaisten reaktion äärimmäisyyteen lisää se, että vaikka eläkeikä nousi Ranskassa kahdella vuodella, on se kuitenkin Pohjoismaissa sekä muissa Euroopan maissa Ranskaa korkeampi. Monien arvioiden mukaan eniten raivoa on kuitenkin nostattanut uusi vaatimus 43 vuoden yhtäjaksoisesta työputkesta, mikä on ymmärrettävää, sillä työputki saattaa joskus katketa itsestä riippumattomistakin syistä. 

Olen keskustellut näistä mielenosoituksista tanskalaisen vaihto-opiskelijaystäväni kanssa ja olemme molemmat olleet hieman kriittisiä niitä kohtaan. Toki on ymmärrettävää, että työuran pakollinen pidentyminen herättää kansassa vastustusta, mutta miten muuten nykyinen järjestelmä, jossa työssäkäyvät maksavat jo työuransa lopettaneiden eläkkeet, on ylläpidettävissä väestön vanhetessa ja elinajan pidentyessä? Toki valtio voisi sijoittaa eläkerahastojaan, mutta siinä on aina omat riskinsä ja jos niitä riskejä ei haluta ottaa, ei jäljelle taida oikein jäädä muuta loogista vaihtoehtoa kuin eläkeiän nostaminen.  

Tätä tekstiä kirjoittaessa Ranskan perustuslakivaliokunta on hyväksynyt eläkeuudistuksen ja Bordeaux’n keskustassa on poikkeuksellisesti perjantaina mielenosoituksia. Tarkoituksenani oli käydä illalla oluella erään vaihto-opiskelukaverini kanssa, mutta se peruuntui sillä ratikat eivät kulkeneet keskustaan mielenosoituksien takia. Keltaliivimielenosoitukset jatkuivat Ranskassa verojen ja elinkustannusten nousun seurauksena useita kuukausia, jonka jälkeen valtiojohto päätyi lopulta osittain taipumaan heidän vaatimuksiinsa. Saapa nähdä miten tilanne tulee kehittymään tämän eläkeuudistuksen kanssa.