Teksti: Benjamin Lamberg, arkistonhoitaja

Tervetuloa aikamatkalle rakkaan osakuntamme historiaan. Hämäläis-Osakunta 50 vuotta sitten on kokonaan uusi juttusarja, jonka avulla pyrimme sivistämään osakuntalaisia Hämiksen historian eri vaiheista ja tapahtumista. Osakuntamme maineikas historia nimittäin sisältää lukuisia vaiherikkaita ajanjaksoja sekä toinen toistaan pöyristyttävämpiä sattumuksia. Tässä jutussa käsitellään nimensä mukaisesti alkuvuotta 1975. Juttusarjassa on hyödynnetty osakuntamme arkiston kätköjä sekä muita materiaaleja. Mikäli Hämäläis-Osakunnan historia kiinnostaa enemmänkin, ovat arkiston kätköt kuukausittain avoinna osakuntalaisille arkistonhoitajan päivystysaikoina.

Poliittisuuden aikakausi osakunnalla

1970-lukua osakunnalla, kuten myös muussa ylioppilasliikkessä sävyttivät poliittisuus ja vahvat poliittiset liikkeet. Tämä näkyi Hämäläis-Osakunnalla eräänlaisena blokkipolitiikkana. Osakunnan kokouksissa osakuntalaiset äänestivät omissa poliittissa blokeissaan, toisella puolella porvarit, toisella puolella vasemmistolaiset. Keskelle jäivät luonnollisesti keskiryhmät, jotka pääsivät nauttimaan vaa´ankieliasemastaan. Tästä syystä myös osakunnan historiaa kyseisenä ajanjaksona on hyvä tarkastella poliittisesta näkökulmasta. Osakunnan virat ja virkailijuus olivat vahvasti poliittisia: virkailijoita valittiin poliittisen taustan perusteella. 

Syntyi eräänlainen lehmänkauppojen valtakunta, jossa esimerkiksi virkailijanimtyksiä sekä osakunnan talousarviota saatettiin sopia jo ennen kokouksia, jolloin osakunta näyttäytyi monille lähinnä poliittisena areenana. Virkailijapaikkojen hallinta oli ryhmille jopa itseistarkoitus. Passiivisuutta hyväksyttiin, kunhan virkailija oli oikeasta taustaryhmästä ja virkailijavalinnoissa merkittävimpinä kriteereinä eivät olleet esimerkiksi osakuntahistoria tai osaaminen. Osakunnan historiikissa aikakautta kuvaillaankin seuraavasti: “Osakunnan poliittisten voimasuhteiden seuranta on ollut välttämätöntä 1970-luvun osakuntaelämän kuvauksessa. Poliittisten voimankoitosten lomassa voi helposti unohtua, että puoluepolitiika ei ollut välttämättä kaikille kaikki kaikessa. Harvalukuisia ovat kuitenkin ne tilanteet, joissa osakunta näyttäytyy asiakirjoissa muuna kuin poliittisena areenana”. Poliittiset voimasuhteet olivat olleet osakunnalla suhteellisen tasaisia ja erityisesti keskiryhmät olivat ottaneet tästä vaa´ankieliasemastaan ilon irti ja olivat vuoroin vasemmiston sekä porvareiden kumppanina. Syksyllä 1974 keskiryhmät olivat palanneet tauon jälkeen vasemmistoryhmien matkaan ja vuotta 1975 päästiin tästä syystä aloittamaan keskusta-vasemmistolaisen hallinnon johdolla.

Vaikeahkosta poliittisesta tilanteesta huolimatta osakunnan vuosikertomuksessa vuotta on kuvailtu selkiytymisen ja aikaisempien vuosien toimintalinjojen jatkumona. 1970-luvun alku oli osakunnan arjessa suhteellisen myrskyistä aikaa. Mukaan mahtuu niin riitoja osakunnan sekä säätiön välillä, kuin yrityksiä vallata osakunta poliittisiin tarkoituksiin. Kaaottisten vuosien jälkeen keskusta-vasemmistolaista yhteistyötä ei ole kuitenkaan täysin ruusuisissa merkeissä nähty. Vuosikertomuksen lopullisesta versiosta poistetussa kohdassa yhteistyön kuvaillaan sisältäneen “aisan yli potkaisuja”, mutta viime kädessä rivit saatiin poliittisissa kysymyksissä suoriksi. Tähän poikkeuksen teki kevään kuraattorivaali, jossa keskiryhmät liittoutuivat porvareiden kanssa keskustalaisen Jorma Sinkkilän taakse. Kuraattorivaali oli alkuvuoden merkittävin poliittinen otatus osakunnalla, jolla oli heijasteita myös tulevaan hallitusyhteistyöhön negatiivisessa mielessä. Vaaliin oman musteensa toi osakunnan inspehtori Matti Antilan sääntötulkinta, jonka mukaan osakunnan kuraattoriksi ei voisi valita opiskelijaa, mikäli ehdolla olisi loppututkinnon suorittanut henkilö. Tämä kaatoi hetkellisesti esimerkiksi osakuntalaisille tutun, nykyisen kunniajäsenen Juhani Merimaan haaveet kuraattoripaikasta. Hänen sijaansa vasemmistoryhmistä ehdolle asettui hänen veljensä, istuva kuraattori Ilkka Merimaa, joka valittiin jatkokaudelle Sinkkilän kustannuksella äänin 161-122.

Poliittisuuden ohella osakunnalla elettiin suhteellisen normaalia arkea. Arkeen on mahtunut erilaisia sattumuksia ja puhuttaneita tapahtumia. Hallituksen kokouksissa alkuvuoden 1975 aikana ovat puhuttaneet muun muassa kortinpeluu, näpistykset sekä arkiston kunto. Esimerkiksi uhkapelaaminen on ollut kyseisenä aikana ilmeisen tuomittavaa, sillä kortinpeluun kieltämistä on erikseen käsitelty hallituksen kokouksessa ja tästä on luvattu sanktioita korttia pelaaville osakuntalaislle. Hallitus oli kevään aikana havainnut, että osakunnalla on huomattava määrä näpistyksiä sekä järjestyshäiriöitä. Tätä varten se päätyi jopa perustamaan työryhmän tilanteen parantamiseksi. Osakunnan arkiston järjestys on nähty sekavaksi ja kunto yleisellä tasolla heikohkoksi. Tämän osalta on siis nähtävä, että osa arjen haasteista ei selvästikään ole muuttunut, sillä osakunnan arkistonhoitaja joutuu painimaan viisikymmentä vuotta myöhemminkin samojen haasteiden parissa.

Hälläpyörä 50 vuotta sitten

Osakunnan vuoden 1975 vuosikertomuksessa Hälläpyörää on kuvailtu korkeatasoiseksi lehdeksi, joka on herättänyt huomiota myös osakunnan ulkopuolella. Lehti ilmestyi neljänä 64–80 sivuisena julkaisuna. Polittinen aikakausi ei jäänyt myöskään Hälläpyörässä huomaamatta. Vuoden ensimmäisessä Hälläpyörässä poliittiset teemat seuraavat lukijaansa jutusta toiseen. Lehden teemana onkin ollut rauhantyö. Päätoimittaja Juhani Lindholmin pääkirjoituksessa nostetaan esiin perinteiden merkitys rauhantyössä. Kirjoituksessa korostetaan opiskelijoiden ja työläisten keskinäistä yhteyttä sekä vuorovaikutusta. Jutut vaihtelevat kansallisen kulttuurin ja rauhanliikkeen yhteydestä sekä Otto Wille Kuusisen elämän muistamisesta aina tavallisen opiskelijan ahdingon pohdiskeluun. Näihin aikoihin Hälläpyörä tekee nyt aikamatkan koostamalla lyhennelmiä viidenkymmenen vuoden takaisista artikkeleista.

Kamerataiteen opiskelijan ahdinko, Seppo Liljeström

Yliopiston resurssiongelmasta on kirjoitettu ehtimiseen. On valitettu luentosalien ahtautta, opetuksen tasoa tai yksinkertaisesti sitä, että kun rahaa ei ole niin sitä ei ole. Mutta miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit ahtautumaan 25:n oppilaan joukossa viidentoista neliömetrin “luentosalin”, laitoksesi vakituinen opettajakunta olisi jättänyt eroanomuksensa riittämättömien resurssien vuoksi ja laitoksesi ulko-oveen uhattaisiin naulata kyltti: Tästä lähin vain jatko- ja täydennyskoulutusta. Tämä on Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja tv-työn linjan opiskelijan, Nadja-Taina Pyykön arkipäivää.

Osakunnan paras runoilija, Erkki Paakkulainen

Syksyllä 1900 kirjoittautui Keisarillisen Aleksanteriyliopiston vanhoillisena tunnetun Hämäläis-Osakunnan matrikkeliin hento nuorukainen, jonka kaidoilla kasvoilla orasteli hahtuvaiset viiksenalut. Hänet valittiin osakuntalehden Hälläpyörän toimitukseen ja seuraavana keväänä hänet nimettiin osakunnan parhaaksi runoilijaksi. Kuusikymmentäneljä vuotta myöhemmin, tihkusateisena toukokuun päivänä hänen tuhkauurnansa muurattiin Kremlin muuriin. Muistolaattaan oli kyrillisin kirjaimin kaiverrettu, Otto Vigelmovits Kuusinen 3.10.1881–17.5.1964.

Kuusamonterveisiä, Maiju Hongisto

Kaamos hämärtyy
Iltaa kohti.
Järven yli.
jäätä pitkin
autiotilan
avointen ovien luota
saapuu viima.

Kun kylä kuolee
ja maantieltä
ei enää löydy
ihmisjälkeä, 
niin metsissä kulkevat eläimet
valtoimenaan. 

Aurinko hehkuu
etäisenä horisontissa
pari tuntia
jaksamatta nousta
tai senkoommin laskea.

Vaarat kohoavat 
vaivihkaa
tässä autiudessa, kuin kyljellään
nukkuvat jättiläiset.

Ja koko maisema
näkee kaamoksen unta.
Silmä rävähtää
siihen äkkiä auki:
rantatalossa
syttyi sähkövalo.

Kaksi kalaa,
kuusamolaisen
verkononkijan
saalis tänään. 
Kotona
hänellä löytyy
viisi leipäpalaa.
Kuka etelän jeesus
tulisi ja ruokkisi
kymmenpäisen
lapsikatraan
huomennakin.