Teksti: Jenni Nyblom

Hämäläisiä pitoja vietettiin perinteikkäissä merkeissä tunnelmallisessa Hollolassa

Olen ollut Hämiksen jäsen jo vuodesta 2021, mutta jostain syystä en ollut koskaan eksynyt Hämäläisille pidoille. Tämä kaikki kuitenkin muuttui maaliskuussa, kun pääsin osallistumaan osakuntamme kakkosjuhlaan ensimmäistä kertaa. Ennen juhlaa olin innosta pinkeänä, sillä olin kuullut pidoista pelkkää hyvää. Moni onkin nimennyt pidot suosikkitapahtumakseen osakunnalla muun muassa kansallispukujen ja juhlan erityisen luonteen vuoksi. 

Juhlapäivän aamu alkoi odottavissa tunnelmissa osakunnalta, kun kävimme noutamassa vuokraamamme kansallispuvut. Kotiseudullani ei ole kansallispukua, joten kun pukuvuokraamolla kysyttiin minkälaisen puvun haluan, vastasin vain “värikkään”. Niinpä lähdin pidoille upeassa Kymenlaakson kansallispuvussa. Juhlaväellä oli yllään kirjavia pukuja koko Suomen mitalta ja sen ulkopuoleltakin, muun muassa Virosta, Latviasta ja Saksasta. 

Pidot järjestettiin tuttuun tapaan osakunnan kanta-alueella, tällä kertaa ravintola Hollolan Hirvessä. Tapahtumapaikka oli kaikessa maalaisromanttisuudessaan täydellinen tälle perinteikkäälle juhlalle. Juhlapäivänä oli kuin tilauksesta aivan täydellinen sää, maaliskuulle poikkeuksellisesti lähemmäs kymmenen astetta ja täyttä aurinkoa. Tunnelma oli katossa jo heti alussa, kun Oi Hämeenmaa kajahti soimaan juhlasalissa. Ohjelmassa oli perinteikkääseen tapaan juhlapuheita, HOL:in esitys, tansseja sekä lahjojen jakoa. Erityisesti tanhut ja hallituksen legendaarinen keppitanssiesitys jäivät elävästi mieleeni. 

Juhlan lomassa nautimme kolmen ruokalajin illallisen, johon kuului runsaasti perinteisiä hämäläisiä ruokalajeja. Uusia tuttavuuksia minulle pitopöydässä olivat muun muassa munajuusto, hämäläinen perunalaatikko tuuvinki sekä sahti. Vaikka en ole suurin oluen ystävä, juhlapaikan itse vanhanaikaisella menetelmällä valmistama sahti oli varsin positiivinen yllätys. Illan aikana jännitin kuitenkin sitä, pystyisinkö pitämään pukuni puhtaana. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin tässä ja hyvä niin, sillä punaviinitahra ei olisi varmaan ihan tavallisella Vanishilla lähtenyt hauraasta käsintehdystä puvustani. 

Kenties parasta pidoilla oli Hämiksen juhlille ominainen lämmin yhteisöllinen tunnelma. Nauru ja iloinen puheensorina raikasivat juhlatilassa puheiden ja esitysten välissä koko illan. Pääjuhlan jälkeen pakkaannuimme busseihin ja suuntasimme takaisin Urho Kekkosen kadulle, jossa meitä odotti railakkaat jatkot. Loppuiltaa tahditti muun muassa HOS Big Band, joka järjesti tuttuun tapaansa menevän show’n. Hikisten tanssien jälkeen emännistön tarjoilema yöruoka oli kuin lahja taivaasta. 

Tästä päivästä jäi paljon hyviä muistoja, jotka kantavat vielä pitkälle. Suuri kiitos vielä kaikille tapahtuman järjestämiseen osallistuneille sekä kanssajuhlijoille. En malta odottaa, että pääsen pukemaan kansallispuvun taas ensi vuonna!

Jenni Nyblom