Kurkuma on maustekasvi, jota on käytetty perinteisessä lääketieteessä moneen vaivaan, ja josta aletaan saada lupaavaa tieteellistä näyttöä. Olisiko siis syytä alkaa juoda kurkuma-lattea päivittäin?

Väriteoria sanoo keltaisen olevan toivon väri, joten teeman kunniaksi päätin perehtyä voimakkaan keltaiseen kurkumaan. Kurkuma on läheistä sukua inkiväärille, ja serkkunsa tavoin se on suosittu mauste, jota on lisäksi käytetty kansanlääkinnässä yhteen jos toiseenkin vaivaan. Iskemällä hakukoneen laatikkoon “kurkuma” saa silmilleen lävähtämään naistenlehtien otsikkoja mallia “10 tutkittua terveyshyötyä” ja noin viiden erilaisen lisäravinneputelin mainokset.

“Mitä enemmän kasvirohdoksen annetaan ymmärtää olevan yleispätevä    
  lääke, sitä suuremmalla kriittisyydellä kannattaa asiaan suhtautua.

Kasvirohdosvalmisteiden markkinoinnille kirjoittamattoman säännön mukaan kurkumasta muistetaan aina hehkuttaa, että sitä on käytetty jo tuhansia vuosia ja vaikutuskirjo on laaja. Naistenlehtien palstoja ei Ruokavirasto seuraa perättömien terveysväitteiden varalta, joten niissä uskalletaan ronskisti mainostaa kurkuman hillitsevän tulehdusta, toimivan flunssalääkkeenä, lievittävän kipuja, olevan luonnon antisepti, vähentävän suolikaasuja ja ehkäisevän, jollei peräti jopa hoitavan, syöpää. Annetaan tässä kohtaa nyrkkisääntö: Mitä enemmän kasvirohdoksen annetaan ymmärtää olevan yleispätevä lääke, sitä suuremmalla kriittisyydellä kannattaa asiaan suhtautua.

Kurkuman kohdalla yllätys onkin suuri, kun tutkitut terveyshyödyt eivät paljastu vain yhdessä in vitro tutkimuksessa saaduiksi viitteiksi mahdollisesta vaikutuksesta, vaan aiheesta on saatu kasaan jopa katsausartikkeleita. Tarkastelun kohteena on useimmiten kurkumasta eristettävä kurkumiini, jota tiedeyhteisö on artikkelien kirjon laajuudesta päätellen kokeillut kaikkeen. Esimerkiksi Sharifi-Rad kumppaneineen (2020) listaavat katsausartikkelissaan kurkumiinin vaikutuksia. Se voi toimia syöpälääkkeenä, antioksidanttina ja saattaa todella toimia kehon tulehdusta hillitsevänä tekijänä. Sitä on myös tutkittu hermostoa suojaavana tekijänä sen tulehdusta hillitsevän vaikutuksen vuoksi. Sitä on myös tutkittu maksan suojaajana, sekä sydän- ja verisuonitautien ehkäisijänä. Razavi kumppaneineen (2021) täydentävät listaa kertomalla kurkuman mahdollisista positiivisista vaikutuksista artroosiin, ihosairauksiin, hammasplakin muodostuksen ehkäisyyn, tulehduksellisiin suolistosairauksiin ja jopa kivunlievittäjänä. Eikä tässä edes koko kirjo vaikutuksista, joita kurkumalla saattaa tiedeyhteisön mukaan olla.

Kurkumiini vaikuttaa äkkiseltään siis melkeinpä jokaiseen vaivaan tehoavalta ihmeeltä. Miksi tämä teksti kuulostaa sitten ihan siltä, kuin kirjoittajaa jokin aiheessa ärsyttäisi? Tarkastellaan asiaa vähän tarkemmin.

Kurkumiinilla on huono biologinen hyötyosuus. Käytännössä siis kurkumaa tai vaikka puhdistettua kurkumiinivalmistetta syödessä suurin osa siitä hajoaa ennen kuin se pääsee edes yleiseen verenkiertoon. Teho lääkkeenä on hyvin pieni, jos aine ei pääse vaikutuspaikkaansa. Siksi kurkumiinin, kuten muidenkin aineiden kohdalla, on oleellista osoittaa käyttötapa ja annos, joka on turvallinen, mutta tehokas. Tutkittaessa kurkumiinin tehoa syöpään, on huonoa imeytyimistä pyritty ratkaisemaan sillä, että kurkumiini sidotaan esimerkiksi miselleihin (Farhoudi et al, 2022). Se siis pakataan pieniin vesiliukoisiin rasvapallosiin, jotta se saadaan kuljetettu vaikutuspaikkaansa ja se injektoidaan jotta vältetään ruoansulatusjärjestelmä. Tällaiseen kehitystyöhön ei todennäköisesti lähdettäisi, ellei aidosti uskottaisi prosessin loppupäässä häämöttävän mahdollisesti tehokas hoito. Matkaa toimivaksi lääkkeeksi on kuitenkin edessä, ja markkinoille pääsy vaatii kliinisen kokeen jos toisenkin.

Entäs käyttö kasvirohdoksena tai elintarvikkeelle hyväksytyt terveysväitteet? Euroopan lääkevirasto (EMA) on hyväksynyt kurkuman tai kurkumiinin käytön perinteisenä kasvirohdosvalmisteena lyhytaikaisesti lieviin ruoansulatusvaivoihin, kuten ilmavaivoihin tai hitaaseen ruoansulatukseen (2018). Tämä tarkoittaa sitä, ettei tehoa siis ole osoitettu laadukkain kliinisin tutkimuksin, mutta rohdosta on katsottu ilman merkittävää haittaa käytetyn vastaaviin vaivoihin vähintään 30 vuotta, joista vähintään 15 EU:n alueella. Elintarvikkeiden terveysväitteiden taustalla olevan tieteellisen näytön arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), joka ei ole hyväksynyt kurkumalle tai kurkumiinille terveysväitteitä. Se on kuitenkin antanut arvion kurkumiinin hyväksyttäväksi päivittäiseksi saanniksi (ADI, Acceptable Daily Intake), eli päivittäiseksi annokseksi, jolla ei uskota olevan haittaa (2010). Kyseinen arvo on maksimissaan 3 mg/kg, eli 70 kiloa painavalle henkilölle maksimissaan 210 mg. EMA:n selvityksessä toisaalta oli mukana useampi tutkimus, joissa kurkumiinin annos mitattiin grammoina ilman vatsaärsytystä, päänsärkyä ja väsymystä merkittävämpiä haittoja.

Kurkumiinin turvallinen annos ei välttämättä ole kuitenkaan helposti määritettävä, edes jos EFSA:n tavoin laittaa sen huomattavasti pienemmäksi kuin tutkitut suuret annokset. Menniti-Ippolito työtovereineen (2020) tutki italialaiseen kasvirohdosvalmisteita raportoivaan järjestelmään (Italian Phytovigilance) tehtyjä haittailmoituksia, joissa epäiltiin kurkumiinin osuutta maksavaurioihin. Viime aikoina markkinoille on tullut kasvirohdosvalmisteita, joissa imeytyvän kurkumiinin osuus on suurempi, koska toista kasvirohdosta käytetään hidastamaan sen metaboliaa. Artikkelin työryhmä toteaa, että tällaisissa tapauksissa EFSA:n asettama raja ei päde, vaan pienempikin määrä voi olla vaarallinen. Monessa tarkastellussa tapauksessa käytetty kurkumiinin määrä ylitti EFSA:n suosituksen turvallisesta saannista, tai cocktailissa oli mukana myös muita kasvirohdosvalmisteita joko samassa pillerissä tai käyttäjän dosetissa.

Käytännössä siis kurkumiinilla tai kurkumalla ei tällä hetkellä ole vahvaa näyttöä toimivasta annoksesta mihinkään spesifiin vaivaan, mutta kurkumiinin käytöllä voi olla riskejä. Kurkumaa löytyy kuitenkin tuote jos toinenkin markkinoilta, mikä ei sinänsä ole ihme, kun sen toimintaan moni uskoo. Nostetaan tässä esimerkiksi Ruohonjuuri.fi blogi, koska se on onnistunut kurkumalle muodostamaan stereotyyppisen esimerkin siitä, miten kasviperäisiä ravintolisiä markkinoidaan. Ravintolisiä myyvänä kauppana heillä on velvollisuus olla esittämättä perättömiä terveysväitteitä, joten se vältetään tiukasti. Blogiteksti aloitetaan reteästi kertomalla intialaisten käyttävän kurkumaa 1,5-2 grammaa päivässä ja kirjoittamalla mihin se Ayurvedan ja kiinalaisen lääketieteen mukaan auttaa (maksa, hengitystiet, vastustuskyky). Kerrotaan tehtyjen ja käynnissä olevien tieteellisten tutkimusten määrästä lausumatta sanallakaan tutkimusten tuloksista tai edes siitä, mihin käyttöaiheisiin kurkumiinia tutkitaan. Muistetaan mainita patentoitu uutemuoto, joka saa huonosti imeytyvän kurkumiinin kropalle käyttöön. Onkin ihan asiakkaan oma vika, jos hän on jotenkin saanut tästä sellaisen käsityksen, että myyjä väittää kurkumiinilla olevan tehoa, tai että puhdistettua kurkumiinia suositeltaisiin käytettäväksi tuo 1,5-2 grammaa päivässä.

Mututuntumalla kasvirohdosten kanssa vaikuttaa monilla olevan sellainen käsitys, että enempi on parempi, niin annoksen kuin eri kasvilajienkin suhteen. Tämä on hyvin jännittävä kontrasti siihen, että usein ihmiset ymmärtävät monilääkityksen (rajana pidetään usein yli viittä säännöllisesti käytössä olevaa reseptilääkettä) olevan riskin paikka, joka täytyy toteuttaa ammattilaisen seurannassa. Jos uskoo kasvirohdosten olevan täynnä biologisesti voimakkaita molekyylejä, miten massiivisia annoksia ja rohdosten sekoittelua ei mielletä riskiksi? Kurkuman kanssa pahimmillaan voi käydä niin, että naistenlehtien lupauksiin uskova asiakas ostaa itselleen toivoa törkeän kalliin kasvirohdoksen muodossa ja alkaa käyttää massiivisia annoksia ristiin muun lääkityksen ja mahdollisesti muidenkin luontaistuotteiden kanssa. Annoksen toimintaa ei ole todistettu, mutta on viitteitä siitä, että tämä lisää riskejä vakaville haitoille. Esitetään tässä toinen nyrkkisääntö:  Kysy apteekista ennen kuin aloitat kasvirohdoksen käytön, etenkin jos käytät säännöllisesti lääkkeitä.

Tilanne kurkuman suhteen on haastava. Sen pitkään jatkunut käyttö kasvirohdosvalmisteena on todennäköisesti vaikuttanut tehtyyn tutkimukseen. Harvalle huonosti imeytyvälle aineelle annetaan näin monia mahdollisuuksia näyttää tehonsa muualla kuin syöpälääketutkimuksessa. Tutkimukseen saattaa vaikuttaa myös se, jos tutkijat eivät suhtaudu asiaan neutraalisti, vaan tutkimuksen kohteena on lapsuudesta tuttu troppi. Kurkuman tehoon jo valmiiksi uskova yleisö taas nostaa herkästi kurkuman tehoa hehkuttavat tulokset esiin, mutta tutkimusasetelman kriittinen arviointi voi jäädä vähemmälle ja vähemmän mairittelevat tutkimusten tulokset saatetaan helpommin unohtaa. Tutkimuskenttä ja sen tulosten tulkinta on siis värittynyt. Vaikka toimiva lääke vaivaan jos toiseen olisi minulle ihan yhtä tervetullut kuin muillekin, suhtaudun kurkumiinista tehtyihin tutkimuksiin keskimääräistä kriittisemmin.

Heli Parviainen